Valkomesikkä 18_6_2014

Eräitä huomioita valkomesikän viljelystä

3. helmikuuta 2015

Muutamia vuosia sitten eräällä maankaatopaikalla ihmettelin rotevaa metrin korkuista typensitojakasvia, jonka haaraiset juuret olivat peukalon paksuisia ja tuoksu huumaava. Lajinmääritys antoi kasville nimeksi valkomesikkä(Melilotus alba). Tiedonhaku valkomesikästä toi eteeni yli miehen korkuisia kasvustoja ja hurjia typensidontalukuja – tätähän on kokeiltava.

Valkomesikkä on talviyksivuotinen samaan tapaan kuin esimerkiksi syysruis eli se talvehtii kerran ja tuottaa siemensatoa toisena vuotena. Valkomesikkä on helppo lopettaa murskaamalla kasvusto kukinnan alkaessa. Muutaman muun mesikkää kokeilleen viljelijän mukaan se sietää puhdistusniittoa alkukesästä, kun niitto tehtiin korkeaan sänkeen. Voimakkaasti varjostavana kasvina puhdistusniiton teho rikkoja vastaan on tosin kyseenalainen ja niitto voi heikentää kasvin biomassan tuottoa. Jos valkomesikkäkasvuston lopettaminen myöhästyy ja se ehtii tuottamaan siemeniä, voi siitä saada pitkäikäisen riesan – valkomesikän siemenillä on pitkä itämislepo ja ne voivat itää vasta vuosien kuluttua. Viljan seassa kasvava mesikkä pilaa erittämillään yhdisteillä sadon eikä se kelpaa rehu- tai elintarvikekäyttöön. Pelkkä niitto ei myöskään välttämättä lopeta kasvustoa vaan kukkiva kasvi voi niiton jälkeen vielä pakkotuleentua ja tuottaa itämiskykyisiä siemeniä. Varminta on siis murskasta kasvusto heti kukinnan alkaessa. Valkomesikkä on muuten hyvä mesikasvi, mikä voi kiinnostaa hunajantuottajia.

Valkomesikkä eka vuosi

Kylvin ensimmäisen valkomesikkäkasvuston 2013 alkukesästä kauran aluskasviksi 10 kg/ha siemenmäärällä. Alkukehitys oli hidasta, mutta kauran korjuun jälkeen mesikkä innostui kasvuun, jolloin kyseiselle lohkolle levitettiin maanparannuskuitua ja se syväkuohkeutettiin. Ennen talvea mesikkä oli noin puoli metriä korkeaa ja juuret kasvoivat alaspäin saman verran. Valkomesikkä keskittyy ensimmäisenä vuotenaan kasvattamaan juuriaan taatakseen hyvän talvehtimisen ja kasvuunlähdön seuraavana keväänä.Valkomesikän juuri ja nystyrätToisena vuotenaan, kesällä 2014, valkomesikkä kasvoi hurjasti, ollen lopetusvaiheessa heinäkuun 17. päivä yli 2 metriä korkeaa. Teimme harjoittelijan kanssa mittaukset sadosta ja lähetimme näytteet sekä varsistosta että juurista laboratorioon. Otimme satotietoja varten näytteet kolmelta satunnaisesti valitulta yhden neliömetrin suuruiselta alalta nykäisemällä kasvin irti pääjuurineen maasta.

Valkomesikkäkoe2014_pLeikkasimme kasvin tyvestä poikki, jaoimme näytteet varsistoon sekä pääjuuristoon ja lähetimme näytteet matkaan. Laskimme hehtaarikohtaiset massat ja analyysitulosten perusteella hehtaarikohtaiset ravinne- ja hiilipitoisuudet saaden allaolevat tulokset.

Valkomesikän tulokset

Aika rajua vai mitä. Valkomesikkä on sitonut suuren osan typpipotista ilmasta yhdessä typensitojabakteerien kanssa ja muut ravinteet maaperästä useiden kymmenien senttien syvyydestä laajalla juuristollaan. Ravinteet ovat kasvissa eloperäisessä muodossa ja niiden mineralisoituminen liukoisiksi riippuu kasviaineksen hajoamisesta, jota säätelevät ympäristön olosuhteet kuten kosteus, lämpötila ja pieneliöaktiivisuus. Eloperäisellä typellä on jälkivaikutusta useammaksi vuodeksi, samoin useilla hivenravinteilla.

Jotta mahdollisimman suuri osa typestä saataisiin kotiutettua, tulee valkomesikän jälkeen kylvää runsaasti typpeä käyttävä syyskasvi kuten syysrypsi tai –rapsi tai kerääjäkasvi, mihin on hyvät mahdollisuudet valkomesikän aikaisen lopettamisen ansiosta. Valkomesikkä ei tuhlaa mahtavan ravinnemäärän sitomiseen ja maanparannustyöhön kuin vajaan yhden kasvukauden.

Kasvin kerryttämä eloperäisen aineksen määrä on myös mittava, yli 11 000 kiloa kuiva-ainetta. Tulee huomioida että näytteenotossamme jäi todennäkoisesti saman verran juurimassaa maahan mitä pääjuurien mukana saimme kiskottua ylös.

Valkomesikkäkoe (11)_pTyynelän tilan suunnitelmissa on tulevalla kaudella ottaa valkomesikkä mukaan kiertoon ja tehostaa sen työtä sekä vähentää aluskylvövuoden rikkapainetta vielä lisäämällä kylvöseokseen yksivuotista raiheinää sekä valkoapilaa. Suojaviljan sadonkorjuun jälkeen on tarkoitus levittää maanparannuskuitua, jos olosuhteet ovat hyvät, sekä tarvittaessa tehdä syväkuohkeutus. Kiertoa on tarkoitus jatkaa mesikän jälkeen syysöljykasvilla, josta on Halikkolaisen viljelijän, Reijo Niemen, tilalla erinomaisia kokemuksia.

Reijo kylvi samoin vuonna 2013 valkomesikkäviherlannoituksen, jonka viereiselle lohkolle tuli perinteinen puna-apila-viherlannoitusnurmi. Näiden lopettamisen jälkeen loppukesällä 2014 Reijo kylvi molemmille lohkoille syysrapsia. Kasvustoon iski, kuten Tyynelässäkin aiemmin, etanat, mutta yllätykseksi vain puna-apilalohkolle, jonka etanat söivät puhtaaksi. Valkomesikkälohkon rypsi jatkoi rehevää kasvuaan talveen saakka. Tämä oli todella hieno uutinen taistelussa etanoita vastaan. Etanoihin vaikuttavana aineena oletetaan olevan kumariini-niminen yhdiste, jota on valkomesikässä – ja rotanmyrkyssä.

Tyynelässä on tarkoitus jatkossa siirtyä kaksivuotisista viherlannoitusnurmista rakenteeltaan korjatuilla lohkoilla valkomesikkä-viherlannoitukseen sen suuremman lannoitustehonsa ansiosta. Myös etanantorjuntaominaisuus on suuri etu, jos se tehoaa myös itä-suomalaisiin etanoihin.  Monivuotiset nurmet ovat kuitenkin perusteltuja kun maan rakenteen korjaaminen on ensisijaista. Niiden heikkoina puolina ovat kuitenkin vaikea mekaaninen lopettaminen sekä monivuotisuus, siis myyntisadon tuotannon näkökulmasta.

Haluan vielä muistuttaa kaikkia valkomesikkää viljeleviä huolehtimaan sen lopettamisesta ajoissa ennen siementen muodostumista, jottei siitä tule pelloille ei-toivottua kasvia.

 

 

 



KESKUSTELU

19 vastausta artikkeliin “Eräitä huomioita valkomesikän viljelystä”

  1. Magnus Selenius kirjoitti:

    Hieno kirjoitus! Mesikällä olisikin potentiaalia jos maanmuokkauksen määrää luomussa oikeesti haluaa vähentää. Itsellä ongelmana ett pyrin korjaamaan vuosittain osasta viherlannoitusta hevosheinää. Täytyy ihmetellä…
    Ja itsellä parikymmentä vuotta sitten mesikkä pääsi siementämään, vieläkin riesana pieni määrä mesikkää omassa apilansiemenessä. Ja mesikkä pilasi aikoinaan yhden lohkon vehnäsadon tuoksullaan. Oli sitten vehnänsiementä muutamaksi vuodeksi. Kannattaa siis ottaa siementämisongelma tosissaan. Mutta kasvattaa kyllä mahtavat paalujuuret!

  2. Jyri kirjoitti:

    Terve!
    Olisin kysynyt tuosta murskaus ajankohdasta hieman, että miten kauan voisi antaa kasvin kukkia, jotta pörriäisillä olisi hetken pöytä katettuna? Kuvissasi kuitenkin kukkii komiasti murskaushetkellä, eli et ihan kiirusta ole pitänyt päättämisen kanssa kumminkaan.

  3. Hermanni Lallukka kirjoitti:

    Moro,

    Minulla myös suunnitelmia käyttää valkomesikkää viherlannoitukseen. Perustamisvuoden perusteella toiveet korkealla. Luuletko että olisi toimiva myös kerääjä/aluskasviksi seoksena vaikka raiheinän kanssa? Myöhään syksyllä (kelien salliessa) tai keväällä muokattavaksi. Kasvu ei tietenkään ole kuin pieni osa noista laskelmista yllä, mutta josko ehtisi jo syksyllä sitoa merkitsevästi typpeä (ja muita ravinteita). Helppo mekaaninen hävittäminen kuulostaa hyvältä kerääjäkasvia ajatellen. Tuo etananäkökulma onkin mielenkiintoinen yllätys. Antaa pelivaraa muokkausten ja seuraavan kasvin suhteen.

    Jatketaan harjoituksia!

  4. Simo Toivonen kirjoitti:

    Mielenkiintoinen koe ja artikkeli. Juuri sitä tietoa mitä tuosta kasvista kaipasinkin. Täydennystä aiemmin löytämääni Virolaiseen artikkeliin.

  5. Isäntä kirjoitti:

    Kiitos paljon kommentoijille, pahoittelen myöhäistä reagointia – viestinne olivat hautautuneet satojen roskaviestien alle.

    Jyri: Murskausajankohdassa on kriittistä se ettei kasvi ehdi tuottamaan itämiskykyisiä siemeniä, murskaaminen varmistaa sen, etteivät siemenet pääse pakkotuleentumaan. Kasvusto ei kuitenkaan kuki tasaisesti, joten on tarkkailtava ensimmäisenä kukkimisen aloittaneita yksilöitä ja toimittava niiden mukaan. Kun on tarkkana, niin ensimmäisenä kukintansa aloittaneiden yksilöiden voisi antaa kukkia loppuun saakka ja murskata sitten välittömästi. Näin saisi suurimman hyödyn kukinnasta mehiläisille ja varmistaisi ettei siemeniä ehdi syntyä.

    Hermanni: Valkomesikän kasvuunlähtö on hidas, mutta sadonkorjuun jälkeen alkaa tapahtua. Jutun ensimmäiset kuvat(lapio ja juuret) on otettu aluskylvövuoden lokakuussa eli etenkin juurta kehittyy ensimmäisenä vuonna runsaasti. Arvelisin että valkomesikkä voisi toimia hyvin raiheinän kanssa aluskasvina etenkin jos voisi jättää keväälle saakka. Lopettaminen myöhään syksyllä vain hukkaa ravinteet ja jättää maan paljaaksi syyssateita vasten joten sitä en suosittele. Ympäristökorvauksen kerääjäkasvitoimenpiteen sallima muokkaaminen 1.10. alkaen onkin ihan pöhkö juttu maan kannalta.

    Valkomesikkä on helppo hävittää mekaanisesti kukintavaiheessa, mutta sitä ennen se voi vielä jatkaa kasvuaan, ainakin niiton jälkeen. Luulen kuitenkin että keväällä mesikän kevytmuokkaaminen taltuttaa sen kasvuhalut.

  6. Jyri kirjoitti:

    Kiitos näistä ajatuksista!
    Itsellä tavanomaisessa tuotannossa viljatila ja alkoi kiinnostamaan tuo mesikkä, kun noita viherlannoitusnurmia on tullut viljeltyä silläkin ajatuksella, että voisi kylvää syysrapsia Nurmen perään. Tuo etanoiden karkottava vaikutus on oikeinkin hyvä juttu, jos näin on! Lisäksi yksi vuosi mesikkää muokkaa tehokkaasti ja lannoittaa reippaasti runsaasta typestä nauttivaa syysrapsia! Ja eikös se niinkin ole, että typpi vapautuu nopeammin, kun kasvuston murskaa mahdollisimman hienoksi silpuksi? Riippuen tietysti kosteusolosuhteista lämmöstä ja muokkauksesta?

  7. timo kirjoitti:

    Uskaltaakohan laittaa mallasohran aluskasviksi vai tuleeko hajuhaittoja?

  8. Hermanni Lallukka kirjoitti:

    Virolaisessa infossa muistaakseni varoiteltiin suojaviljan alle kylvettäessä läpikasvusta. Sinun kokemusten mukaan lähtee kuitenkin hitaasti kasvuun. Voisiko siis ’huoletta’ kylvää meillä jo samalla kertaa viljelykasvin kanssa? Oletko itse kylvänyt rikkaäestyksen yhteydessä?

    Kiitos keskustelusta!

  9. Isäntä kirjoitti:

    Aivan Jyri, mitä pienemmäksi murskaa, sitä paremmin pieneliöt pääsevät hajottamaa kasviaineista ja vapauttamaan ravinteita. Tätä voi myös hyödyntää toisinpäin viherlannoituskasvustojen hoidossa eli kannattaa mieluummin niittää kasvustoja ja vasta lopetusvaiheessa murskata ja vapauttaa ravinteita murskaamalla. Valkomesikän jälkeen syksyllä on syytäkin laittaa tehokkaasti typpeä käyttävä kasvi jotta saadaan typpi talteen. Meillä laitettiin viime vuonna muokkausretikkaa, josta myöhemmin lisää.

    Myö kylvettiin tosiaan rikkaäestyksen yhteydessä eikä läpikasvua kauralla ollut. Jos vaan varsinainen satokasvi on peittävä niin en usko että kylvön yhteydessä aluskylvöstäkään tulee harmia, toki joillain matalilla, myöhäisillä ohrilla voi riski olla suurempi. Satokasvin kylvötiheys kannattaa pitää ihan normaalina.

  10. Sampo Järnefelt kirjoitti:

    Valkomesikkä on kovin mielenkiintoinen vaihtoehto. Kiteytettynä ajatuksenani on valkomesikän avulla (muiden hyötyjen lisäksi) pitää etana poissa viherlannoitusnurmelta kausi 2015. 2016 syyskylvetään syysöljykasvi ja jyräämällä pelto poistetaan etanan piilopaikat. Lohkon reunoille jätetään/uudelleenkylvetään 3-4m kaista valkomesikkää ehkäisemään etanoiden tunkeutumista satokasvin kimppuun. Idea perustuu puhtaasti teoreettiseen ajattelun ja voi olla käytännössä haihattelua, mitä tulee aina joskus harrastettua.

    Ja sama idea aukiajateltuna: Nyt keväällä 1. vuoden viherlannoituspelloilla korvataan täydennyskylvön yhteydessä osa apilasta valkomesikällä. Siis keskipakolevittimella tavaraa peltoon. Olen järkeillyt, että ensimmäisen niiton joutuu tekemään melko matalaa, jotta uudet siemenet saisivat mahdollisimman paljon valoa (sekä maassa kosteutta ylläpitävää katetta). Myöhemmät niitot sitten pitempään sänkeen. Toiveena saada peltoon typpeä, jankkuroinnin kanssa pellon rakennetta parantava kasvusto, monimuotoisempi kasvusto sekä ennaltaehkäistä etanoita.

    Suunnitelmana on 2016 heinäkuun puolessavälissä vielä tyrkätä lietettä peltoon. Lyhyen avokesannoinnin jälkeen syysrapsin (tai rypsin) kylvö ja samalla aluskasvina valkoapila, jota ehkä keväällä voisi täydentää raiheinällä varastoimaan ylimääräistä typpeä? Raiheinän tarpeellisuudesta en ole varma, koska viljelykierrossa seuraavana olisi hyvillä pelloilla ruis. Itselläni oli vielä sellainenkin ajatus, että syysrapsin/rypsin kylvön yhteydessä voisi pellon reunoihin kylvää 3-4m leveän kaistaleen jälleen valkomesikkää (vaihtoehtona voisi kaistaleet jättää muokkaamatta ja tehdä valkomesikälle täydennyskylvön). Tässä ajatuksena olisi edelleen pyrkiä pitämään etanat poissa satokasvin kimpusta. Jyräämällä pelto kylvön jälkeen pysyisi loppukesästä kosteus ehkä paremmin eikä etanankehveleillä olisi piilopaikkoja kokkareiden suojassa.

    • isanta kirjoitti:

      Tämä haihattelu vastaa hyvinkin sitä mitä olen suunnitellut Tyynelässä toteutettavaksi. Tuo suojakaistan jättö reunoille on mielenkiintoinen ajatus. Oletan että Valkomesikän etanoita karkoittava teho perustuu siihen kun kasvimassa murskauksen ja muokkauksen myötä hajoaa maassa vapauttaen kumariinia. En osaa sanoa voisiko kasvava kasvusto myöskin karkottaa etanoita, onko kellä parempaa tietoa tästä? Näin ollen suojavyöhykkeeksi voisi riittää murskattu valkomesikkäkasvusto ilman täydennyskylvöä.

      Itse suunnittelin pelkkää valkoapilaa syysrypsin aluskasviksi ja samoin kuin Sampilla, ruis seuraa kierrossa sitä. Siinä välissä ladataan ravinnepitoista puukuitua peltoon.

      Jyräämistä pidän savimailla ehdottoman tärkeänä etanan torjujana ja niinpä jatkossa on tarkoitus kylvää syysöljykasvit jyrään yhdistetyllä pneumalla. Etanantorjunta-aineet ovat vai hetken lohtu. Tärkeintä on tiivistää pintamaa niin ettei sinne jää elintilaa etanoille.

      Tiivistämisestä sen verran että meillä ei Suomen kielessä ole kuin tämä yksi sana kuvaamaan toimintoa, joka voi olla hyvästä tai pahasta. Englannissa sen sijaan käytetään sanaa consolidate kun jyrätään ja uudelleen tiivistetään maa kylvön jälkeen, ja compact kun kyseessä on koneiden aiheuttama haitallinen tiivistäminen.

  11. Sampo Järnefelt kirjoitti:

    Sellainen kysymys Juusolle vielä, että kuinka paljon siementä käytitte? Entä onko tietoa Reijon käyttämästä siemenmäärästä viherlannoitusnurmesta? Ja oikeastaan, mitkä oli seosten koostumus kokonaisuudessaan =)

    • isanta kirjoitti:

      Käytin tässä kokeessa 10 kg/ha, jota on tarkoitus nostaa 15 kiloon yhdessä italianraiheinän(8 kg/ha) ja valkoapilan(1 kg/ha) kanssa.

      Reijolla muistaakseni n. 15 kg/ha ja hänen kasvustonsa oli puolta pitempää kuin meillä, ilmeisesti suuremman kilpailun takia.

      Italianraiheinä seoksessa olisi mielestäni täydellinen kaveri koska se on kaksivuotinen ja näin ollen helppo lopetettava toisena vuonna.

  12. Sampo Järnefelt kirjoitti:

    Ajatusta pukkaa… Luuletko, olisiko valkomesikkää mahdollista/järkevää hyödyntää alus-/kerääjäkasvina? Toimintatapahan voisi esimerkiksi olla sellainen, jossa valkomesikkä kylvetään aluskasviksi keväällä. Kasvusto sitten lopetetaan joko syksyllä tai viimeistään seuraavana keväänä siten, ettei mesikkä ehtisit tuottamaan itämiskykyistä siementä. Tavoitteena typpeä ja runsaasti maanalaista biomassaa tuottava aluskasvi. Tekstistäsi jäi kuva, ettei mesikästä ehkä ole viljan aluskasviksi, mutta entäpä härkäpapu? Sillä pyritään muutenkin buustaamaan typpeä viljelykiertoon, joten valkomesikkä voisi olla oiva lisä tähän tarkoitukseen. Toinen tarkoitukseen sopiva saattaisi olla ruisvirna.

    • isanta kirjoitti:

      Valkomesikän kasvuunlähtö on hidas mutta jos syksy on pitkä niin sen pitäisi kyllä ehtiä kasvattamaan runsaasti juurta, etenkin jos sen lopettaa sitten seuraavana keväänä mikä olisi järkevintä. En sitten tiedä miten hyvin sen saa tapettua keväällä kun juuret ovat voimakkaita ja kasvuhalut korkeimmillaan.

      Ruisvirnasta miulla ei ole kokemuksia mutta kertokaas joku jolla on, kiitos.

      Kokeiluun vaan kaikkia mahdollisia yhdistelmiä ja raporttia sitten jakoon, mielenkiintoisia ideoita kaikki.

  13. Satu Nurmi kirjoitti:

    Tervehdys. Osuin tänne kun etsin viljelyohjeita valkomesikkää varten. Motivaattorina vuoden 2014 Suomen Paras Hunaja -kisassa saavutettu kolmas sija juuri Valkomesikkä-hunajalla. (Mehiläiseni asustavat tuossa ”pääkirjoituksessa” mainitun Reijo Niemen tiluksilla.)
    Kovasti pistääkin miettimään tuo kasvuston murskaaminen heti kukinnan alettua…
    Noh, tarkoitusperät on tietysti toiset mutta siis todella maistuvas hunajaa valkomesikän medestä saavat mehiläiset muokattua! Vink! Vink!

  14. Carita Lindholm kirjoitti:

    Valkomesikkä kuulostaisi kyllä aivan oivalliselta luomutilalle, jossa on mehiläisiä.
    Mitä luulette – olisiko mahdollista 2015 kylvää ja keväällä 2016 kasvuun lähdön jälkeen murskata, niin että kesäkuussa pystyisi istuttamaan mansikkaa? Onko typpipitoisuus parhaimmillaan keväällä vai syksyllä? Toisaalta, kuten edellä on jo käynyt ilmi, niin syksyllä ei kannata lopettaa.

    Kiitos. Hyvää tietoa teiltä. :)

  15. Simo kirjoitti:

    Entä salaojat?
    Onko mahdollista, että juuret kasvavat salaojiin ja tukkivat ne rihmastollaan?

    Olen kokenut tämänkin ihmeen kuivana kesänä rehevän Camelina-kasvuston kanssa… ojat saatiin onneksi auki ammattilaisen tekemällä salaojahuuhtelulla (viemärin/salaojan aukaisulaitteistolla)…. muuten olisi tullut eteen uusintaojitus ja iso lasku.

    • isanta kirjoitti:

      Moi Simo!

      Minkälainen maa camelina-pellollasi oli kun juuret saavuttivat salaojat?

      En usko että ainakaan savilla valkomesikän juuret saavuttavat salaojasyvyyden. Monivuotisilla nurmilla tämä riski voi olla, lähinnä jos sinimailasta on yli 3 vuotta. Maan rakenteen pitää sitten kyllä olla hyvä että kasvit ehtivät niin syvälle.

      Kannattaa tietenkin tarkkailla juuriston kasvua, jo pelkästään maan rakenteen tutkimiseksi. Samalla näkee onko riskiä salaojille.

Vastaa käyttäjälle timo