Kevättöistä tekee mieli kertoa äestyksestä, jolla tarkoitetaan maan muokkaamista eli sekoittamista ja rikkomista, yleisimmin kylvöalustaa varten. Äkeessä on usein ässän mallisia joustopiikkejä, joiden kärjessä on terälappu, jonka olemukseen nyt pureudutaan syvemmin.

Viime vuonna hankimme naapuritilan kanssa yhteiskäytössä olevaan äkeeseen hanhenjalkaterät juuririkkakasvien tehokkaampaan häiritsemiseen. Tavanomaisten n. 30 milliä leveiden kärkien tilalle vaihdettiin 135 milliä leveät laput ja piikkivälin ollessa 75 milliä on läpileikkaavuus nyt teoriassa 180 prosenttinen. Käytännössä piikit liikkuvat myös sivusuunnassa ja näin päällekkäisyyttä on oltava.

Hanhenjalkaterät eivät ole merkittävästi lisänneet äkeen tukkeutumisherkkyyttä. Kuvassa näkyvät juuret ovat pääosin edellisvuonna aluskasvina olleen valkoapilan juuria.

Kahden kevään jälkeen havaintona voidaan todeta että hanhenjalkaterillä varustettuna äes leikkaa aiempaa tehokkaammin juuririkkakasveja nostaen niitä maan pintaan kuivumaan, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Aivan täydellinen ei tuho kuitenkaan ole vaan aina joku juuri onnistuu väistämään leikkaavan terän. Etenkin voikukalla on hämmästyttävän voimakkaita juuria, jotka osaavat luovia giljotiinien läpi.

Taktiikkana kylvöäestyksessämme on mennä pellolle heti kun sen kosteus sallii eli pinta on murustuva n. 2-3 sentin kerroksessa, johon ensimmäinen muokkaus kohdistetaan. Tavoitteen tasata peltoa syysmuokkauksen jäljiltä, luoda veden haihtumista estävä murukerros, toisaalta rikkoa pinta liettyneiltä hiesusavilta, jotka eivät muuten kuivuisi, ja katkoa rikkakasveilta juuret ja nostaa ne pintaan kuivumaan. Runsasrikkaisilla eloperäisillä mailla voi huoletta mennä syvemmällekin ilman riskiä liiasta märkyydestä tai kuivattamisesta.

Hanhenjalkaäkeen työtä voimakkaassa juolavehnäesiintymässä. Juuret jäävät pintaan paahtumaan auringossa.

Ensimmäisen muokkauksen jälkeen odotellaan maan kuivumista ja lämpeämistä kylvösyvyyteen saakka. Tähän meni tänä vuonna ensin kylvetyllä lohkolla 4 päivää ja viimeinen sai odotella kylvömuokkausta 10 päivää. Tänä aikana pintaan nostetut juuret ovat auringon ja tuulen armoilla paahtuen kuoliaaksi. Maahan jääneet ehtivät kasvattaa muutaman verson ja syödä vararavintojaan. Kylvömuokkauksessa muokataan sitten kylvösyvyyteen, 2-7 senttiin, ja taas pöyhitään rikkoja pintaan ja katkotaan kasvuun ennättäneiltä juuret ja versot. Tämän jälkeen pyrimme vielä kuivattelemaan maata vielä n. vuorokauden ja sitten kylvämään.

Kylvöä edeltävän muokkauksen aikoihin 8 päivää ensimmäisen kevätmuokkauksen jälkeen suuri osa silloin pintaan nostetuista rikkojen juurista on kuivanut, mutta myös elinvoimaisia yksilöitä on jäänyt henkiin. Toisella ajokerralla saadaan nekin juuret taivasta kohden. Etualalla voimakkaita voikukkia elävänä ja kuolleena.

Rikkoja on noussut jo oraiden lomaan eli ei läpileikkaava kylvömuokkaus kaikkia rikkoja hävitä, mutta vahva osansa sillä on rikkakasvien torjunnan ketjussa. Toiseksi heikoimpana lenkkinä maan heikon kasvukunnon jälkeen pidän tässä kylvötekniikkaamme.

Kuvassa tänään kuvattu multainen hamppukasvulohko, jossa on runsaasti valvattia ja juolavehnää sekä siemenrikkoja. Jälkimmäiset hoidellaan rikkaäestyksellä n. viikon päästä, mutta ensin mainittuihin ei tehoa kuin nurmi, joka on vuorossa seuraavina kahtena vuotena. Hanhenjalkaäestyskään ei siis taltuttanut valvattia ja lisäksi kiekkovannas-jyräpyöräkylvökone on voinut monistaa sitä tehokkaasti.

Kylvön teemme kiekkovantaisella jyräpyöräkylvökoneella, jota Kilpiän tilan Tuomas-Isäntä kutsuu juolavehnän kopiokoneeksi koneen ensin pilkkoessa kiekoilla juuren pätkiä ja sen jälkeen antaessa niille maakontaktin jyräpyörien avulla, mikä on aiheuttanut päänvaivaa viime aikoina. Toimiiko kyseinen kylvökone käytännössäkin näin? Ainakin osittain kyllä. Tarkkailimme tätä kylvöjen aikana ja havaitsimme, että vaikkei voimakasta juurten pätkimistä tapahtunut, painoivat kiekkovantaat juuria napakasti maahan jyräpyörien viimeistellessä tuloksen. Takahara pöyhii jonkin verran juuria takaisin pintaan mutta liekö sen vaikutus vain kosmeettinen?

Ihmettelenkin hieman jyräpyörien tarkoitusta. Näkisin että niillä voidaan korjata huonon kylvövantaan työskentelyä, jos jyvä jää löyhään maahan muokkauspohjan sijaan, mikä sinänsä on monessa koneessa perusteltua, mutta eikö pitäisi mieluummin tehdä hyvä kylvövannas kuin pyrkiä korjaamaan sen huonoa jälkeä? Jyräpyörät kylvökoneissa ovat melko skandinaavinen ilmiö, mihin tämä perustuu?

Lisäksi jyräpyörät tahtovat tiivistää päisteitä ja märkiä paikkoja liikaa. Syyskylvöillä, toisinaan märissä olosuhteissa, jyräpyörät ovat käyttökelvottomia tiivistäessään maan pinnan viljelykasvin läpäisemättömäksi.

Perinteinen sivupyöräinen kylvökone ei siis välttämättä ole huono laite, jos kylvömies on huolellinen ja malttaa pitää ajonopeuden riittävän alhaisena varmistaakseen siemenen päätymisen kosteaan muokkauspohjaan. Vantaiden tullessa viimeisenä, jyvän päälle jää löyhä kerros, joka estää kosteuden haihtumista ja kapillaaria samalla tarjoten huonot oltavat rikkakasvien siemenille ja juurille.

Keski-Eurooppalaisissa kylvökoneissa syvä muokkauskerros usein tiivistetään ennen kylvövannasta, jossa on syvyydensäätöpyörä, joka samalla tiivistää maan kevyesti vain kylvörivin kohdalta. Tähän tekniikkaan tekisi mieli tutustua tarkemmin.

Kilpiän tilalla Tuomas on tänä keväänä kokeillut jyräkylvöä etunostolaitteessa olevan Flexicoil-jyrän kanssa. Sivupyöräkylvökoneessaan Tuomaksella on ennen kylvövantaita hanhenjalkaterät, jotka tekevät kylvöpohjan jyvälle ja kurittavat vielä rikkoja. Jyrän tiivistävä vaikutus on kuulemma kohdistunut vain pintakerrokseen ja ollut huomattavasti traktorin renkaita suurempi, ja etenkin kevätkyntöisillä mailla toiminut lupaavasti. Kysyessämme Itävaltalaiselta kollegaltamme, Philipiltä, syytä saksalaisten innostukseen maan syvään kylvömuokkaukseen ja uudelleen tiivistämiseen, hän vastasi taustalla olevan luonteenomaisen järjestelmällisyyden maan luontaisesta rakenteesta välimättä. Pitäneekö tämä paikkansa, täytyy selvittää. Tuomas saa kertoa jyräkokemuksistaan myöhemmin lisää.

Äestyksestä mentiin jo syvälle kylvötekniikkaan, mikä olisi aihe erikseen käsiteltäväksi, mutta nyt kun kylvöt ovat tuoreessa muistissa niin pyytäisin keskustelua ja kommentteja kylvötekniikasta. Mitä olette mieltä jyräpyöristä? Missä vaiheessa maa tulee tiivistää? Kokemuksia erilaisista kylvövantaistoista?

Jatketaan vielä viime kasvukauden syyskylvöistä ja niiden vastoinkäymisistä nyt kun ne ovat hangen alla poissa silmistä. Nimittäin ei tarvitse keväällä mittailla talvehtimistuhoja ja pohtia että jättääkkö kasvamaan vai ei. Siitä pitivät pienet tuholaiset huolen.

Heinäkuussa lopulla kyntämällä lopetettuun viherlannoitusnurmeen kylvettiin muutaman hehtaarin verran sekä syysrapsia että syysrypsiä. Kasvuunlähtö näytti aluksi lupaavalle kun kosteudesta ei ollut pulaa. Lähempi tarkastelu kahden viikon jälkeen kylvöstä tuotti suuren harmin. Etanat olivat järsineet varsin tehokkaasti koko pellon puhtaaksi öljykasvien taimista.

Niinkuin näkyy, maan rakenne ei ole vielä kahden viherlannoitusnurmivuoden jälkeen häävi, etenkään pintaa syvemmmällä. Kyseisen lohkon nurmi on lopetettu kyntämällä ja pohjamaa näkyy kuvassa. Toinen puoli lohkosta kultivoitiin ja pintamaan rakenne onkin paljon parempi.

Viitteitä etanoiden tuhoista olen kuullut jonkin verran mutta vastaavaa täystuhoa ei ole vielä korviin kantautunut. Keski-Euroopassa etanat ovat totuttu riesa – asiaa tutkittuani syylliseksi osoittautui espanjan siruetana, Arion vulgaris.

Muutaman päivän kuluttua omista havainnoista kuulin naapurikyliltä vastaavia tapauksia. Multavallakin maalla, jolla rapsin pitäisi lähteä ripeään kasvuun, olivat etanat syöneet lähes kokonaan 14 ha rapsia.

Parempiin suihin hävinnyt rapsi Imatralla.

Tästä ei kuitenkaan lannistuttu vaan siirryttiin seuraavaan suunnitelmaan. Syyskasvien kylvöajankohdathan ovat joustavat ja syysöljykasvien elokuun alun kylvön jälkeen ehtii vielä kylvää ruista, jonka kylvöaika on parhaimmillaan elokuun puolivälissä tai syysvehnää, jota voi kylvää jopa syyskuun loppupuolelle saakka. Niinpä kylvimme tuhoutuneelle syysöljykasvilohkolle syysruista, jota oli muutenkin tarkoitus laittaa viereiselle lohkolle. Naapurilohko oli ollut myös kaksi viime kautta viherlannoituksella, mutta se lopetettiin heinäkuussa yhdellä kultivoinnilla ja parin viikon päästä seuranneella lautasmuokkauksella. Ruislajikkeeksi valitsimme satoisan hybridilajikkeen, jonka kylvötiheys oli vain n. 180 tainta per neliö.

Rukiin kylvön jälkeen alkoivat runsaat sateet ja sää oli melko viileä. Kasvuunlähtö oli hidasta ja etanat iskivät jälleen. Tällä kertaa armottomasti jopa siemeniin, kovertaen rukiinjyvän ytimen tyhjäksi, jättäen pellolle vain tyhjiä jyvän kuoria. Oraalle ehtineet rukiit kokivat saman kohtalon – mitään eivät etanat jättäneet.

Kun molemmat nurmenlopetusmenetelmätkin tuli tässä tapauksessa kokeiltua, niin näkisin että kasvustojen tuhoutumisessa oli kyse siitä että olosuhteet olivat erinomaiset etanoille ja heikot itse viljelykasveille. Vaikkakin lohko oli viherlannoituksen jälkeen, ei maa ollut mitenkään huippukunnossa vielä. Jatkossa täytyy ottaa tämä paremmin huomioon ja kylvää kilpailukykyisempää syyskasvia heikoille lohkoille. Nyt se olisi ollut perinteinen populaatioruis. Taustalla on tietenkin viljelykasvin kilpailukyvyn turvaaminen hoitamalla maata, mikä on muutenkin ensisijaisena päämääränä viljelyssämme. Etanoita vastaan olisi mahdollista käyttää poltettua kalkkia kylvön jälkeen pintaan levitettynä, luomussa tämä ei tosin ole toistaiseksi sallittua.

Kun syysvehnääkään ei päästy syksyn märkyyden takia kylvämään, ei syyskasveja ole talvehtimassa tällä hetkellä yhtään. Tämä tarkoittaa keväälle hieman suunniteltua suurempaa kylvöurakkaa, mutta melko maltillista kuitenkin koska nyt luomun siirtymävaiheessa viherlannoitusnurmia on suhteellisesti paljon pinta-alastamme. Parhaillaan tehdään hienosäätöä ensi kauden viljelysuunnitelmiin ja pelloille otetaan vastaan maanparannuskuituja kesän levityksiä varten.

Agronomi Matti Kousa

Tyynelän tilan blogissa saamme lukea myös vierailevien kirjoittajien kasvukausikatsauksia sekä juttuja viljelystä ja sen ympäriltä. Ensimmäisenä vieraskynän on saanut käteensä Repekkalan tilan isäntä, agronomi Matti Kousa Valkealasta.

Syysvehnän kylvöt jäivät Tyynelässä liiallisen märkyyden takia tekemättä, mutta Matti pääsi kylvöille, tosin melko vaihtoehtoisella menetelmällä. Tästä lisää seuraavassa Matin kertomana.

Repekkalan tilalla kylvettiin syysvehnää tänäkin syksynä varsin haastavista olosuhteista huolimatta. Kahden edellisen vuoden kokemusten perusteella syysvehnä on osoittautunut hyväksi kasviksi viljelykiertoon. Syksyllä tehtävä kylvö vähentää kevään kylvökiireitä ja kasvukausi on vehnän käytössä alusta alkaen. Lisäksi syysvehnä täyttää talviaikaisen kasvipeitteisyyden vaatimuksen ja satopotentiaali on kevätvehnää suurempi. Sadonkorjuu päästään yleensä tekemään kevätviljoja aikaisemmin ja paremmissa olosuhteissa. Viime vuoden hyvien kokemusten perusteella kylvö päätettiin suorittaa tänäkin vuonna hajakylvönä pintalevittimellä.

Esikasvina lohkolla oli aikainen kaura, joka päästiin puimaan syyskuun ensimmäisellä viikolla. Syyslannoitus tehtiin levittämällä lietelantaa 20 m³/ha. Lohkon maalaji on hiesua ja hienoa hietaa. Aikaisempina vuosina syysvehnä on kylvetty lautasmuokattuun maahan, mutta nyt osa lohkosta kynnettiin noin 20 cm syvyyteen ja osa lautasmuokattiin. Sateiden välissä sopiva poutapäivä kylvölle oli 18.9., mikä alkaa olla takaraja kylvöjen onnistumiselle. Eri muokkaustapojen lisäksi kylvettiin kahta eri lajiketta, Skagenia ja Urhoa, joista Skagen oli peitattua sertifioitua siementä ja Urho taas peittaamatonta omaa siementä. Siemenet levitettiin suoraan kynnökselle ja lautasmuokatulle maalle Rauchin pintalevittimellä. Koneen työleveys oli 12 metriä, joten kylvö sujui nopeasti. Työleveyttä olisi mahdollista kasvattaa aina 18 metriin asti. Tavoiteltu siemenmäärä oli 250 kg/ha, mikä vastaa noin 500 kpl/m². Siemenet mullattiin kynnetyllä maalla joustopiikkiäkeellä tavoitteena noin 2 cm kylvösyvyys. Lautasmuokatulla alueella multaus joustopiikkiäkeellä ei onnistunut tukkeutumisen takia, joten multaus tehtiin ajamalla lautasmuokkaimella toiseen kertaan.

Kynnetyn (oikealla) ja lautasmuokatun (vasemmalla) alueen raja näkyy selkeästi keskellä kuvaa kasvuston värierona. Oikealla puolella kasvusto on myös tasaisempaa kuin vasemmalla. Kuva otettu 20.10.2012.

Vehnä on orastunut kosteassa maassa hyvin. Tasaisin oras on kynnetyllä alueella. Lautasmuokatulla alueella oras on laikukkaampaa johtuen notkelmissa seisoneesta vedestä. Lisäksi lautasmuokatulla alueella on paikoitellen paljon kauran puintitappiojyvistä kasvaneita oraita. Ne saattavat osaltaan heikentää vehnän kasvua ja pensomista syksyllä, mutta toisaalta ne toimivat hyvinä kerääjäkasveina. Tällaisena märkänä syksynä syysviljamaat olisi omien kokemusten perusteella kannattanut kyntää tai muuten kuohkeuttaa pintaa syvemmältä. Kuohkea maa on läpäissyt runsaat sateet hyvin ja oras on selkeästi paremmin voivan näköistä kuin matalaan lautasmuokatulla maalla. Talven ja ensi kevään olot kuitenkin määrittävät kasvustojen kehityksen ja tulokset nähdään ensi elokuussa.

Maisemaa kuskin silmin

Märän ja jäisen maan muokkauksesta on kerrottu tärkeitä seikkoja Minnesotan yliopiston jutussa, jossa korostettiin muun muassa mahdollisimman matalaa muokkausta, kun maa on märkää. Lisäksi jutussa mainitaan pyöriväteräisten muokkainten soveltuvan tällöin parhaiten, koska ne eivät nosta märkää maata paakuiksi tai hierrä maata leikkauspinnoilla niin paljon kuin piikkiterät. Käytössämme oleva Lemkenin lautasmuokkain toimi näillä keleillä, kuten usein muulloinkin, erinomaisesti. Kyseinen laite tosin eroaa useista muista lautasmuokkaimista sen suurien hammastettujen lautasten ja niiden voimakkaan aurauskulmien ansiosta. Täytyy tosin muistaa, ettei märän maan muokkaaminen ole maan rakenteen kannalta suositeltavaa kuin aivan välttämättömissä tilanteissa. Esimerkiksi, jos kasvitähdettä on erityisen paljon, niin että se haittaisi kylvöjä keväällä, tai, jos maalajit eivät sovellu kevätsänkimuokkaukseen.