Tällä kertaa kirjoittajaksi päästettiin minut: harjoittelija, joka kesäksi palasi kotikonnuilleen Joutsenoon Saarijärven Tarvaalasta. Pian taakseni on jäänyt ensimmäinen vuosi agrologiopintoja Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, josta hieman etuajassa karkasin suorittamaan opetussuunnitelmamme pakollista kymmenviikkoista maatilaharjoittelua. Tuo ”pakollinen” on hieman ikävän sävyinen etuliite, sillä itse koen harjoittelun Tyynelän tilalla ennemminkin suurena etuoikeutena, ja päivittäin mielessäni taputtelen itseäni selkään mahtavasta harjoittelupaikan valinnasta.
Kuvakaappaus Joutseno-lehden jutusta. Jutun pääsee lukemaan klikkaamalla kuvaa.
Vaikka olen kotoisin maatilalta, kokemukseni viljelytyöstä ovat melko olemattomat: Vasta reilu vuosi sitten ymmärsin kiinnostukseni alaan. Halusin siis harjoittelupaikan, jossa pääsen ihan oikeasti oppimaan, ja mieluiten kestäviä viljelymenetelmiä. Tyynelästä saan varmasti kaiken ja enemmänkin. Jo ensimmäisen parin viikon aikana olen saanut valtavasti uutta tietoa ja ennen kaikkea paljon pohdittavaa. Esille on noussut teemoja joiden parissa on hyvä jatkaa opintoja.
On myös ollut hienoa huomata, että Tyynelässä vahvasti esillä oleva maanparannusasia on jo menneen talven luennoilta tuttua, ja tuntuu hyvältä päästä puuhailemaan maatilan teknologiankin parissa ihan käytännössä PowerPoint -esitysten sijaan. Toistaiseksi traktori on ollut tälle harjoittelijalle suurin haaste… Onneksi isännällä riittää kärsivällisyyttä opetuspuuhiin ihan perusteista lähtien.
Mitä tässä parin viikon aikana on sitten päästy jo tekemään?
Onneksi asiat Saarijärvellä tuli hoidettua niin, että pääsin jäämään Joutsenoon jo pääsiäisenä, kolme viikkoa ennen koulun kevätkauden päättymistä. Heti 2. pääsiäispäivänä aloitimme aamun laittamalla traktorin työkuntoon ja asentamalla siihen paripyörät. Paripyörien tärkeydestä maan tiivistymisen välttämiseksi sain kuulla paljon, unohtamatta laskelmia ja piirroksia. Tiistaiaamun aloitimme asentamalla kylvökoneen rikkaäkeeseen. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla olimme siis jo pellolla syysviljojen lannoituspuuhissa sekä äestämässä ja tekemässä täydennyskylvöjä nurmille. Pääsin myös niihin perinteisiin harjoittelijan hommiin, kun viikkoon mahtui kivien keruuta – ulkoilmakuntosalilla työaikana! Mielenkiintoista oli myös käydä arvioimassa eräällä lohkolla kasvanutta syysrypsiä, ja pääsimmekin hahmottelemaan rajoja sille, mistä kohdin kasvusto tuhotaan ja korvataan kevätkylvöllä, ja millä kohdin se kannattaa säästää. Aloitusviikon lauantaina pääsin myös myyntipöydän taakse, kun myimme viikolla pakkaamiani herneitä, papuja ja hampunsiemeniä Joutsenon maatalousmarkkinoilla. Hampunsiemen oli mukana uutuutena, ja sen menekki oli oikein hyvä.
Valikoimamme Joutsenon maalaismarkkinoilla
Toinen viikko aloitettiin jälleen paripyörien asennuksella, tällä kertaa isompaan traktoriin. Isäntä pääsi siis äestyspuuhiin tuolla edellisviikolla arvioidulla rypsipellolla, jolla taas yhdessä tarkastelimme kasvua ja äestysrajoja. Myös tukien hakeminen tuli tutuksi, kun teimme Tyynelän tilan tukihaun ja lukuintoinen harjoittelija laitettiin pänttäämään tukihaun ohjeita. Erittäin valaisevaa puuhaa! Tietokoneen ääreltä pääsimme virittelemään työpistettä apilansiementen säkitystä varten, ja lopputulokseen olimme molemmat varsin tyytyväisiä.
Terveisin Harjoittelija-Noora
