Kevään on väitetty tänä vuonna olleen etuajassa, mutta millä perusteella? Ilmat ovat toki olleet hetkittäin lämpimiä eikä lumipenkoista ole ollut tietoa enää huhtikuussa – jos nyt ei talvellakaan. Maan viljelijän kevään kannalta on kuitenkin olennaisempaa mitkä ovat olosuhteet maan pinnan alla, siellä mistä kasvit ponnistavat kasvuun. Kasvien siemenet tarvitsevat itääkseen kosteutta ja lämpöä. Keväällä kosteutta on yleensä aluksi liikaa, mutta se voi päästä vähämultaisilla mailla helposti karkuun. Maan pinta voi kuivua nopeasti, etenkin syyskynnetyillä mailla, pohjamaan ollessa vielä märkää ja herkkää tiivistymiselle. Tällöin pellon tasaaminen kosteuden pidättämiseksi ja pohjamaan kuivumisen odottelu on viisasta. Lämpöä talven jälkeen taas on liian vähän kasvin nopean kasvuunlähdön varmistamiseksi.
Viljelijät ovat tänä keväänä saaneet nauttia roudan muokkaamista maista, mutta toisaalta kärsineet vieläkin roudassa olevien peltojen kylmyydestä. Lämmin ilma tai auringonpaiste ei riitä sulattamaan routaa – energiasyöte on liian pieni suhteessa roudan kylmävarastoon. Vasta sateen mukana kulkeutuva lämpö sulattaa roudan. Tänä keväänä on saatu poikkeuksellisen vähän vettä ainakin Kaakkois-Suomessa, joten routaa on vielä paikoin reilusti etenkin eloperäisillä mailla.
Routa on mainio esimerkki ilmastonmuutoksen uhkaamasta ekosysteemipalvelusta, josta moni maaseudun eläjä hyötyy esimerkiksi maanmuokkauksen apuna, syyskasvien ja nurmien talvituhojen torjujana sekä metsämaan kantavuuden parantajana. Roudan maanmuokkausvaikutus on sitä suurempi, mitä enemmän maahan varastoituu syksyllä vettä. Tiiviissä savimaissa vedenpidätyskyky on alhainen, mutta eloperäisen aineksen lisäyksen tai syväkuohkeutuksen jälkeen se voi monikymmenkertaistua. Nurmen syväkuohkeutuksen jälkeen toivotaan kosteaa syksyä ja hyvää routaa, jotta jankkuroinnin jälkeen maahan muodostunut vesitila täyttyisi ja jäätyisi murentaen maan totaalisesti. Seuraavalla kasvukaudella nurmikasvien juuret valtaavat uuden kasvutilan vakauttaen maan rakenteen, ladaten eloperäistä ainesta aiempaa syvemmälle maahan ja louhien saataville tulleita ravinnevarastoja pintaan satokasvien käyttöön.
Syväkuohkeutettu nurmi oli vielä roudassa 15 cm syvyydeltä 18.4.2014. Kuohkeutuksessa syntyneisiin huokosiin syksyllä varastoitunut vesi on jäätyessään murentanut maan rakenteen tehokkaasti ilman moottoripolttoöljyn kuluttamista. Nyt nurmikasvien juuret ja pieneliöstö pääsevät vakauttamaan rakenteen.
Pintarouta eli rouste voi sen sijaan aiheuttaa viljelijälle harmia nostamalla ja katkomalla syyskasvien juuria. Rouste on voimakkaimmillaan karkeilla, runsaasti vesitilaa sisältävillä, mailla, mutta ilmenee myös hyvärakenteisilla savilla. Rousteesta on myös hyötyä sen murustaessa syyssateiden alla liettyneitä maita helpottaen kevätmuokkauksia sekä lannoitteen multausta ja aluskasvien kylvöä syyskasveilla. Roustetta voidaan torjua huolehtimalla maan hyvästä rakenteesta ja vedenläpäisevyydestä sekä kylvämällä syyskasvit harjuihin. Rousteen tuhoja kasvien juurille voidaan jälkihoitaa jyräämällä syyskylvökset varhain keväällä, jolloin juuret painetaan takaisin maakontaktiin. Samalla voidaan kiusata syysvehnää versomaan.
Rouste on paljastanut syysvehnän juuria. Siitä huolimatta kasvi on elinvoimainen, versoo ja työntää uusia juuria maata kohti. Kuva 5.5.2014.
Kylmässä maassa siemen ei lähde itämään, kasvuunlähtö on hidasta ja rikkaruohot sekä tuholaiset saavat helposti etumatkaa. Jos maan lämpenemistä ei ole näköpiirissä kylmien säiden vuoksi, on mahdollista että siemen voi jopa mädäntyä kylmään ja märkään maahan. Kylmässä maassa ei myöskään pieneliötoiminta ole aktiivista jotta eloperäisiä ravinnevaroja vapautuisi kasvin käyttöön. Keinolannoitteiden typpi voi märissä, hapettomissa oloissa denitrifioitua ilmaan kasvien ulottumattomiin.
Syysrypsillä paalujuurta saattaa olla jopa 5 senttiä maanpinnan yläpuolelle. Hiusjuuria on silti riittävästi maassa pitämään kasvin elossa. Aikaisella jyräyksellä voitaisiin painaa paalut takaisin maahan. Kuvan kasvi meni kevyesti painamalla takaisin koloonsa. Kuva 18.4.2014.
Maan lämpötilaa on hyvä tarkkailla samalla maan kosteuden kanssa, kun pohditaan muokkausten aloittamista. Lapiolla voidaan kaivaa muutaman kymmenen sentin syvyyteen, tutkia mahdollisen roudan läsnäoloa ja tunnustella lämpötilaa. Kämmenselkä on auttava mittari tähän, mutta täsmällisempään tutkimiseen kannattaa käyttää oikeita mittalaitteita esimerkiksi sauva- tai infrapunalämpömittareita. Huomioitavaa on maan lämpötilan vaihtelu eri vuorokauden aikoina. Lämpimän päivän jälkeen maa on lämpimämpää kuin viileän yön jälkeen. Siksi onkin hyvä tarkkailla maan lämpötilaa eri aikona ja eri syvyyksissä. Jos maan lämpötila ja sen vaihtelut on erityisen tarpeellista tietää, kuten esim. erikoisviljelyssä, on suomalaisen maatalousteknologian huipputuote, maanviljelijä ja MMT Johannes Tiusasen kehittämä Peltotiedustelija erinomainen apuväline. Peltotiedustelija haudataan maahan haluttuun syvyyteen ja se lähettää langattomasti tietoa maan kosteudesta sekä lämpötilasta päätelaitteeseen ja halutessa internetiin.
Eri kasveilla on erilaiset vaatimuksen maan lämpötilan suhteen ja myös kasvien kasvuajan pituus tulee huomioida kylvöajankohtaa suunniteltaessa. Suurisiemeninen härkäpapu voidaan kylvää viileäänkin maahan, jos lämpenemistä on odotettavissa. Se tarvitsee yli kaksi kertaa painonsa verran vettä itääkseen eikä ole erityisen hallanarka joten papu voi turvotessaan odotella rauhassa maan lämpenemistä. Viljakasvien välillä on vaihtelua: kaura ja vehnä sietävät viileääkin, mutta ohra on kylvettävä lämpimään. Piensiemeniset rypsi ja rapsi tulisi kylvää vasta kun maan lämpötila on 15 astetta, jotta kasvuunlähtö olisi nopeaa eivätkä kirpat ennättäisi tuhota jurovaa kasvia. Ristikukkaisia kasveja taimivaiheessa syöviltä kirpoilta voidaan siis suojautua myös viljelyteknisesti ilman kemiallista torjuntaa. Lämpimään ja kosteaan maahan kylvetty rypsi tai rapsi lähtevät voimakkaaseen kasvuun eivätkä kirpat pysy mukana vauhdissa.
Pohjois-Amerikassa etenkin Kanadassa maan lämpötilan vaikutusta kasvien itämiseen ja kasvuun on tutkittu runsaasti. Viljoille minimi-itämislämpötilaksi mainitaan useimmissa julkaisuissa 3-5 celcius-astetta ja suositelluksi 20 astetta. On mainittu myös n. viiden asteen minimiä korkeampien lämpötilojen olevan riittäviä tasaiselle itämiselle.
Vilu kasvattaa viljan vasta kun se on itänyt ja hyvällä oraalla. Tällöin viileys saa viljan kasvattamaan sivuversoja ja juuristoa. Sopivassa kylmästressissä kasvi siis varmistelee suvun jatkamista lisäten satokomponentteja. Tyynelässä kevätkylvettävät alat on 28.4. tasattu ja pintamuokattu hanhenjalkaäkeellä, samalla nostaen itäneet rikat taintumaan. Nyt annetaan maan rauhassa kuivua ja lämmetä ennen varsinaista kylvömuokkausta ja kylvöä.
