Valkomesikkä on talviyksivuotinen samaan tapaan kuin esimerkiksi syysruis eli se talvehtii kerran ja tuottaa siemensatoa toisena vuotena. Valkomesikkä on helppo lopettaa murskaamalla kasvusto kukinnan alkaessa. Muutaman muun mesikkää kokeilleen viljelijän mukaan se sietää puhdistusniittoa alkukesästä, kun niitto tehtiin korkeaan sänkeen. Voimakkaasti varjostavana kasvina puhdistusniiton teho rikkoja vastaan on tosin kyseenalainen ja niitto voi heikentää kasvin biomassan tuottoa. Jos valkomesikkäkasvuston lopettaminen myöhästyy ja se ehtii tuottamaan siemeniä, voi siitä saada pitkäikäisen riesan – valkomesikän siemenillä on pitkä itämislepo ja ne voivat itää vasta vuosien kuluttua. Viljan seassa kasvava mesikkä pilaa erittämillään yhdisteillä sadon eikä se kelpaa rehu- tai elintarvikekäyttöön. Pelkkä niitto ei myöskään välttämättä lopeta kasvustoa vaan kukkiva kasvi voi niiton jälkeen vielä pakkotuleentua ja tuottaa itämiskykyisiä siemeniä. Varminta on siis murskasta kasvusto heti kukinnan alkaessa. Valkomesikkä on muuten hyvä mesikasvi, mikä voi kiinnostaa hunajantuottajia.

Kylvin ensimmäisen valkomesikkäkasvuston 2013 alkukesästä kauran aluskasviksi 10 kg/ha siemenmäärällä. Alkukehitys oli hidasta, mutta kauran korjuun jälkeen mesikkä innostui kasvuun, jolloin kyseiselle lohkolle levitettiin maanparannuskuitua ja se syväkuohkeutettiin. Ennen talvea mesikkä oli noin puoli metriä korkeaa ja juuret kasvoivat alaspäin saman verran. Valkomesikkä keskittyy ensimmäisenä vuotenaan kasvattamaan juuriaan taatakseen hyvän talvehtimisen ja kasvuunlähdön seuraavana keväänä.Toisena vuotenaan, kesällä 2014, valkomesikkä kasvoi hurjasti, ollen lopetusvaiheessa heinäkuun 17. päivä yli 2 metriä korkeaa. Teimme harjoittelijan kanssa mittaukset sadosta ja lähetimme näytteet sekä varsistosta että juurista laboratorioon. Otimme satotietoja varten näytteet kolmelta satunnaisesti valitulta yhden neliömetrin suuruiselta alalta nykäisemällä kasvin irti pääjuurineen maasta.

Leikkasimme kasvin tyvestä poikki, jaoimme näytteet varsistoon sekä pääjuuristoon ja lähetimme näytteet matkaan. Laskimme hehtaarikohtaiset massat ja analyysitulosten perusteella hehtaarikohtaiset ravinne- ja hiilipitoisuudet saaden allaolevat tulokset.

Aika rajua vai mitä. Valkomesikkä on sitonut suuren osan typpipotista ilmasta yhdessä typensitojabakteerien kanssa ja muut ravinteet maaperästä useiden kymmenien senttien syvyydestä laajalla juuristollaan. Ravinteet ovat kasvissa eloperäisessä muodossa ja niiden mineralisoituminen liukoisiksi riippuu kasviaineksen hajoamisesta, jota säätelevät ympäristön olosuhteet kuten kosteus, lämpötila ja pieneliöaktiivisuus. Eloperäisellä typellä on jälkivaikutusta useammaksi vuodeksi, samoin useilla hivenravinteilla.

Jotta mahdollisimman suuri osa typestä saataisiin kotiutettua, tulee valkomesikän jälkeen kylvää runsaasti typpeä käyttävä syyskasvi kuten syysrypsi tai –rapsi tai kerääjäkasvi, mihin on hyvät mahdollisuudet valkomesikän aikaisen lopettamisen ansiosta. Valkomesikkä ei tuhlaa mahtavan ravinnemäärän sitomiseen ja maanparannustyöhön kuin vajaan yhden kasvukauden.

Kasvin kerryttämä eloperäisen aineksen määrä on myös mittava, yli 11 000 kiloa kuiva-ainetta. Tulee huomioida että näytteenotossamme jäi todennäkoisesti saman verran juurimassaa maahan mitä pääjuurien mukana saimme kiskottua ylös.

Tyynelän tilan suunnitelmissa on tulevalla kaudella ottaa valkomesikkä mukaan kiertoon ja tehostaa sen työtä sekä vähentää aluskylvövuoden rikkapainetta vielä lisäämällä kylvöseokseen yksivuotista raiheinää sekä valkoapilaa. Suojaviljan sadonkorjuun jälkeen on tarkoitus levittää maanparannuskuitua, jos olosuhteet ovat hyvät, sekä tarvittaessa tehdä syväkuohkeutus. Kiertoa on tarkoitus jatkaa mesikän jälkeen syysöljykasvilla, josta on Halikkolaisen viljelijän, Reijo Niemen, tilalla erinomaisia kokemuksia.

Reijo kylvi samoin vuonna 2013 valkomesikkäviherlannoituksen, jonka viereiselle lohkolle tuli perinteinen puna-apila-viherlannoitusnurmi. Näiden lopettamisen jälkeen loppukesällä 2014 Reijo kylvi molemmille lohkoille syysrapsia. Kasvustoon iski, kuten Tyynelässäkin aiemmin, etanat, mutta yllätykseksi vain puna-apilalohkolle, jonka etanat söivät puhtaaksi. Valkomesikkälohkon rypsi jatkoi rehevää kasvuaan talveen saakka. Tämä oli todella hieno uutinen taistelussa etanoita vastaan. Etanoihin vaikuttavana aineena oletetaan olevan kumariini-niminen yhdiste, jota on valkomesikässä – ja rotanmyrkyssä.

Tyynelässä on tarkoitus jatkossa siirtyä kaksivuotisista viherlannoitusnurmista rakenteeltaan korjatuilla lohkoilla valkomesikkä-viherlannoitukseen sen suuremman lannoitustehonsa ansiosta. Myös etanantorjuntaominaisuus on suuri etu, jos se tehoaa myös itä-suomalaisiin etanoihin.  Monivuotiset nurmet ovat kuitenkin perusteltuja kun maan rakenteen korjaaminen on ensisijaista. Niiden heikkoina puolina ovat kuitenkin vaikea mekaaninen lopettaminen sekä monivuotisuus, siis myyntisadon tuotannon näkökulmasta.

Haluan vielä muistuttaa kaikkia valkomesikkää viljeleviä huolehtimaan sen lopettamisesta ajoissa ennen siementen muodostumista, jottei siitä tule pelloille ei-toivottua kasvia.

Sitä ennen lyhyesti Tyynelästä: Ojitusten ja teiden perusparannustyöt alkavat olla loppusuoralla tältä kesää, maanparannuskuidun levitykset ja syväkuohkeutukset samoin, syysrypsissä on jo toinen lehtipari eivätkä etanatkaan ole vielä vieneet isännän yöunia. Sadonkorjuu alkaa herneen puinnilla ehkäpä jo tänään, jos sää vain pysyy poutana.

Sadonkorjuuta odotellessa Repekkalan tilalla

Maanviljelijän odotukset sadon suhteen ovat korkeimmillaan keväällä juuri ennen kylvöjä. Siitä lähtien satopotentiaalin toteutumista alkavat rajoittaa maan ominaisuudet, sääolot ja viljelijän tekemät tai tekemättä jättämät toimenpiteet. Kuluneena kesänä sääolot ovat suosineet viljelyä ainakin Valkealassa. Lämmin toukokuu sai oraat ja taimet nousemaan nopeasti pinnalle. Kesäkuun alun helle ja kuiva jakso aiheutti luultavasti pieniä sadonalennuksia vähentäen viljojen pensomista ja pienentäen tähkien kokoa. Kesäkuun puolen välin jälkeen vettä on tullut lähes sopivasti. Alkukesän kuivuuden aiheuttamat menetykset on kurottu kasvustoissa kiinni.

Rokka-ruokaherne kuvattuna 27.6. Tiheä kasvusto varjostaa rikkoja ja pitää itsensä tukevasti pystyssä

Repekkalan tilalla on tänä vuonna viljelyssä kauraa, kevätvehnää, kevätrapsia, ohraa ja hernettä sekä näönvuoksi ruista ja syysvehnää. Lisäksi on viherlannoitusnurmea. Maan rakenteen hoitoon, ojitukseen ja maan ominaisuuksien parantamiseen on kiinnitetty tilalla huomiota jo edellisten sukupolvien aikana ja nykyisen isännän aikana entistä enemmän. Peltoja on kalkittu säännöllisesti ja erityisen paljon viimeisen viiden vuoden aikana. Keväällä otettujen uusien viljavuusnäytteiden tulokset olivat kiinnostavaa luettavaa: kaikkien lohkojen pH oli joko hyvä tai korkea. Myös tärkeän kasviravinteen, kalsiumin pitoisuudet on saatu nousemaan kalkituksella. Kalkitusta on tarkoitus edelleen jatkaa tavoitteena nostaa pH viljavuusluokkaan korkea ja samalla nostaa maan kalsiumpitoisuutta.

Repekkalan tilan maat ovat pääasiassa karkeita kivennäismaita, joissa on puutetta erityisesti kalsiumista, kaliumista, mangaanista, sinkistä ja kuparista. Tilan lannoitusstrategia perustuu pitkälti orgaanisiin lannoitteisiin, karjanlantaan, puhdistamolietekompostiin sekä viherlannoitukseen. Oman karjanlannan tuotanto loppui viime vuonna, mutta sitä on jatkossa saatavilla lähistöltä. Lannoitusta täydennetään kylvön yhteydessä annettavalla typpi- tai NK-lannoitteella. Tänä vuonna erityistä huomiota on kiinnitetty hivenlannoitukseen. Ennen kylvöä muutamalle lohkolle laitettiin kuparilannoitetta, joka sisältää myös rikkiä. Kasvinsuojeluruiskutusten yhteydessä viljoille ja rapsille annettiin hivenlehtilannos, jota terästettiin ylimääräisellä mangaanilla.

Keväthybridirapsi 27.6.

Sadonkorjuun lähestyessä kasvustot näyttävät hyviltä tai todella hyviltä. Kesän mittaan kasvustoja seuratessa on tuntunut, että tehdyt kalkitukset alkavat todella näkyä kasvussa. Lisäksi kompostin hidasliukoista typpeä on vapautunut lämpimän kesän ansiosta. Aiempien vuosien nurmituotannosta vapautuneiden lohkojen rakenne on huippukunnossa syväjuuristen kasvien, kuten ruokonadan viljelyn ja melko kevyen konekaluston ansiosta. Hyvärakenteinen maa on hyödyttänyt varsinkin kevätrapsin kasvua. Nurmen jälkeen kylvetty rapsi taimettui nopeammin kuin viljan jälkeen kylvetty. Sen lisäksi kasvusto on selvästi tiheämpää, pidempää ja vihreämpää, kun esikasvina on ollut nurmi.

Keväthybridirapsi 6.8.

Hyvärakenteisessa maassa kevätrapsi on parhaimmillaan yli 1,5 metriä pitkää. Lannoitustasona rapsilla on 80 kg N/ha, kun kaupalliset toimijat suosittelevat jopa 130 kg N/ha. Nurmen ja orgaanisten lannoitteiden käyttö viljelykierrossa ja hyvä maan rakenne säästää huomattavasti lannoitusmenoissa. Toinen mielenkiinnolla seurattu kasvi on ollut Rokka-herne. Herneen lannoituksena käytettiin kompostia 10 m³/ha ja lisäksi siemen ympättiin typensitojabakteereilla. Herneen kylvöön paneuduttiin huolella edellisten vuosien kokemuksista oppineena. Maa äestettiin n. 10 cm syvyyteen. Kylvömääräksi tavoiteltiin 140 kpl/m². Tiheä kasvusto varjostaa tehokkaasti rikkakasvien kasvua ja lisäksi auttaa hernettä pysymään pystyssä, koska yhteen kasviin tulee vähemmän palkoja ja siten massaa. Lisäksi tiheässä kasvavat varret tarttuvat kärhien avulla toisiinsa tiukaksi matoksi. Kylvö onnistui erinomaisesti ja herneen oras nousi niin tasaisena ja tiheänä, että muutama kyläläinen ei kateuden takia pystynyt pellon ohi ajamaan.

Rokka-ruokaherne 6.8.

Herneen kemiallista rikkakasvitorjuntaa mietittiin tarkasti ja lopulta se jätettiin tekemättä. Herne oli niin hyvässä kasvussa ja selvästi edellä alla kasvavia jauhosavikoita, joten sen arveltiin tukehduttavan suuren osan rikoista. Toinen merkittävä syy oli osittain maavaikutteinen torjunta-aine, joka olisi estänyt syysviljan kylvön herneen jälkeen. Kevään nopeasta kasvuun lähdöstä aavisteltiin, että mahdollisuus syysviljan kylvöön herneen jälkeen on olemassa ja tällä hetkellä tuleentuminen on edennyt niin hyvin, että mahdollisuus on erittäin hyvä. Päätös rikkakasvitorjunnan tekemättä jättämisestä osoittautui oikeaksi, koska myös rikkakasvien määrä tiheässä kasvustossa on pysynyt melko pienenä. Tässä hyvä esimerkki siitä kuinka integroituja kasvinsuojelumenetelmiä käyttämällä voidaan paitsi saada säästöjä torjunta-ainemenoissa niin myös saada lisätuloja mahdollistamalla satoisampien syysviljojen kylvön.

Rokka-ruokaherne 6.8.

Kevätviljojen kasvu on tänä kesänä ollut varsin tasapainoista. Kylvö hyvissä oloissa kevyillä koneilla tuotti terhakat ja tiheät oraat. Hyvärakenteisessa pintamaassa juuret ovat kasvaneet alaspäin ja päässeet käsiksi ravinteisiin jo varhaisessa vaiheessa, mistä kertoi oraiden tumman vihreä väri. Kesäkuun puolenvälin kovat sateet eivät aiheuttaneet juurikaan keltaisia laikkuja, jotka olivat varsin tyypillisiä pitkin maakuntaa. Maan rakenne ja ojitus ovat siitä päätellen kunnossa. Maltillisen typpilannoituksen ja hivenlannoitusten ansiosta kasvustot ovat kohtuullisen tukevakortisia ja väriltään tummanvihreitä ja kasvavan näköisiä. Loppukesästä pelloilta erottaa selvästi kellastuneita laikkuja ja toisaalta täysin vihreitä laikkuja, jotka kertovat erilaisista maalajeista ja eroista maan kosteusoloissa. Multavissa paikoissa kasvit jatkavat edelleen kasvuaan, kun taas vähämultaisissa hiesuissa tuleentuminen on jo pitkällä. Peltojen kunnostuksen seuraavassa vaiheessa onkin tarkoitus tasoittaa lohkojen sisäistä vaihtelua lisäämällä orgaanista ainesta erityisesti vähämultaisille alueille. Nyt kuitenkin ensin korjataan sato ja katsotaan täyttyvätkö laarit odotusten mukaisesti.

Teksti ja kuvat: Matti Kousa, Repekkalan tila, Valkeala

Kevättöistä tekee mieli kertoa äestyksestä, jolla tarkoitetaan maan muokkaamista eli sekoittamista ja rikkomista, yleisimmin kylvöalustaa varten. Äkeessä on usein ässän mallisia joustopiikkejä, joiden kärjessä on terälappu, jonka olemukseen nyt pureudutaan syvemmin.

Viime vuonna hankimme naapuritilan kanssa yhteiskäytössä olevaan äkeeseen hanhenjalkaterät juuririkkakasvien tehokkaampaan häiritsemiseen. Tavanomaisten n. 30 milliä leveiden kärkien tilalle vaihdettiin 135 milliä leveät laput ja piikkivälin ollessa 75 milliä on läpileikkaavuus nyt teoriassa 180 prosenttinen. Käytännössä piikit liikkuvat myös sivusuunnassa ja näin päällekkäisyyttä on oltava.

Hanhenjalkaterät eivät ole merkittävästi lisänneet äkeen tukkeutumisherkkyyttä. Kuvassa näkyvät juuret ovat pääosin edellisvuonna aluskasvina olleen valkoapilan juuria.

Kahden kevään jälkeen havaintona voidaan todeta että hanhenjalkaterillä varustettuna äes leikkaa aiempaa tehokkaammin juuririkkakasveja nostaen niitä maan pintaan kuivumaan, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Aivan täydellinen ei tuho kuitenkaan ole vaan aina joku juuri onnistuu väistämään leikkaavan terän. Etenkin voikukalla on hämmästyttävän voimakkaita juuria, jotka osaavat luovia giljotiinien läpi.

Taktiikkana kylvöäestyksessämme on mennä pellolle heti kun sen kosteus sallii eli pinta on murustuva n. 2-3 sentin kerroksessa, johon ensimmäinen muokkaus kohdistetaan. Tavoitteen tasata peltoa syysmuokkauksen jäljiltä, luoda veden haihtumista estävä murukerros, toisaalta rikkoa pinta liettyneiltä hiesusavilta, jotka eivät muuten kuivuisi, ja katkoa rikkakasveilta juuret ja nostaa ne pintaan kuivumaan. Runsasrikkaisilla eloperäisillä mailla voi huoletta mennä syvemmällekin ilman riskiä liiasta märkyydestä tai kuivattamisesta.

Hanhenjalkaäkeen työtä voimakkaassa juolavehnäesiintymässä. Juuret jäävät pintaan paahtumaan auringossa.

Ensimmäisen muokkauksen jälkeen odotellaan maan kuivumista ja lämpeämistä kylvösyvyyteen saakka. Tähän meni tänä vuonna ensin kylvetyllä lohkolla 4 päivää ja viimeinen sai odotella kylvömuokkausta 10 päivää. Tänä aikana pintaan nostetut juuret ovat auringon ja tuulen armoilla paahtuen kuoliaaksi. Maahan jääneet ehtivät kasvattaa muutaman verson ja syödä vararavintojaan. Kylvömuokkauksessa muokataan sitten kylvösyvyyteen, 2-7 senttiin, ja taas pöyhitään rikkoja pintaan ja katkotaan kasvuun ennättäneiltä juuret ja versot. Tämän jälkeen pyrimme vielä kuivattelemaan maata vielä n. vuorokauden ja sitten kylvämään.

Kylvöä edeltävän muokkauksen aikoihin 8 päivää ensimmäisen kevätmuokkauksen jälkeen suuri osa silloin pintaan nostetuista rikkojen juurista on kuivanut, mutta myös elinvoimaisia yksilöitä on jäänyt henkiin. Toisella ajokerralla saadaan nekin juuret taivasta kohden. Etualalla voimakkaita voikukkia elävänä ja kuolleena.

Rikkoja on noussut jo oraiden lomaan eli ei läpileikkaava kylvömuokkaus kaikkia rikkoja hävitä, mutta vahva osansa sillä on rikkakasvien torjunnan ketjussa. Toiseksi heikoimpana lenkkinä maan heikon kasvukunnon jälkeen pidän tässä kylvötekniikkaamme.

Kuvassa tänään kuvattu multainen hamppukasvulohko, jossa on runsaasti valvattia ja juolavehnää sekä siemenrikkoja. Jälkimmäiset hoidellaan rikkaäestyksellä n. viikon päästä, mutta ensin mainittuihin ei tehoa kuin nurmi, joka on vuorossa seuraavina kahtena vuotena. Hanhenjalkaäestyskään ei siis taltuttanut valvattia ja lisäksi kiekkovannas-jyräpyöräkylvökone on voinut monistaa sitä tehokkaasti.

Kylvön teemme kiekkovantaisella jyräpyöräkylvökoneella, jota Kilpiän tilan Tuomas-Isäntä kutsuu juolavehnän kopiokoneeksi koneen ensin pilkkoessa kiekoilla juuren pätkiä ja sen jälkeen antaessa niille maakontaktin jyräpyörien avulla, mikä on aiheuttanut päänvaivaa viime aikoina. Toimiiko kyseinen kylvökone käytännössäkin näin? Ainakin osittain kyllä. Tarkkailimme tätä kylvöjen aikana ja havaitsimme, että vaikkei voimakasta juurten pätkimistä tapahtunut, painoivat kiekkovantaat juuria napakasti maahan jyräpyörien viimeistellessä tuloksen. Takahara pöyhii jonkin verran juuria takaisin pintaan mutta liekö sen vaikutus vain kosmeettinen?

Ihmettelenkin hieman jyräpyörien tarkoitusta. Näkisin että niillä voidaan korjata huonon kylvövantaan työskentelyä, jos jyvä jää löyhään maahan muokkauspohjan sijaan, mikä sinänsä on monessa koneessa perusteltua, mutta eikö pitäisi mieluummin tehdä hyvä kylvövannas kuin pyrkiä korjaamaan sen huonoa jälkeä? Jyräpyörät kylvökoneissa ovat melko skandinaavinen ilmiö, mihin tämä perustuu?

Lisäksi jyräpyörät tahtovat tiivistää päisteitä ja märkiä paikkoja liikaa. Syyskylvöillä, toisinaan märissä olosuhteissa, jyräpyörät ovat käyttökelvottomia tiivistäessään maan pinnan viljelykasvin läpäisemättömäksi.

Perinteinen sivupyöräinen kylvökone ei siis välttämättä ole huono laite, jos kylvömies on huolellinen ja malttaa pitää ajonopeuden riittävän alhaisena varmistaakseen siemenen päätymisen kosteaan muokkauspohjaan. Vantaiden tullessa viimeisenä, jyvän päälle jää löyhä kerros, joka estää kosteuden haihtumista ja kapillaaria samalla tarjoten huonot oltavat rikkakasvien siemenille ja juurille.

Keski-Eurooppalaisissa kylvökoneissa syvä muokkauskerros usein tiivistetään ennen kylvövannasta, jossa on syvyydensäätöpyörä, joka samalla tiivistää maan kevyesti vain kylvörivin kohdalta. Tähän tekniikkaan tekisi mieli tutustua tarkemmin.

Kilpiän tilalla Tuomas on tänä keväänä kokeillut jyräkylvöä etunostolaitteessa olevan Flexicoil-jyrän kanssa. Sivupyöräkylvökoneessaan Tuomaksella on ennen kylvövantaita hanhenjalkaterät, jotka tekevät kylvöpohjan jyvälle ja kurittavat vielä rikkoja. Jyrän tiivistävä vaikutus on kuulemma kohdistunut vain pintakerrokseen ja ollut huomattavasti traktorin renkaita suurempi, ja etenkin kevätkyntöisillä mailla toiminut lupaavasti. Kysyessämme Itävaltalaiselta kollegaltamme, Philipiltä, syytä saksalaisten innostukseen maan syvään kylvömuokkaukseen ja uudelleen tiivistämiseen, hän vastasi taustalla olevan luonteenomaisen järjestelmällisyyden maan luontaisesta rakenteesta välimättä. Pitäneekö tämä paikkansa, täytyy selvittää. Tuomas saa kertoa jyräkokemuksistaan myöhemmin lisää.

Äestyksestä mentiin jo syvälle kylvötekniikkaan, mikä olisi aihe erikseen käsiteltäväksi, mutta nyt kun kylvöt ovat tuoreessa muistissa niin pyytäisin keskustelua ja kommentteja kylvötekniikasta. Mitä olette mieltä jyräpyöristä? Missä vaiheessa maa tulee tiivistää? Kokemuksia erilaisista kylvövantaistoista?

Traktorin ratin takaa löytyi maanviljelijä ja viljelyneuvoja Reijo Käki, joka ilme värähtämättä sanoi että nyt on paras hetki tehdä apilan täydennyskylvöä viherlannoitusnurmelle, ja jatkoi samaan hengenvetoon vastaansanomattomilla perusteluilla.

Traktoria kantavan roudan ja hangen päälle kylvettynä apilan pieni siemen saa välittömän kasvuunlähdön päästessään märkään maahan lumien sulettua. Jos rouste vielä auttaa siementä pääsemään maan pinnan alapuolelle piiloon kuivumiselta, saa siemen mahtavan etumatkan verrattuna täydennyskylvöön vasta peltojen kantavuuden salliessa lumien sulamisen jälkeen, jolloin pitkän kuivuusjakson seuratessa, on siemenen kasvuunlähtö uhattuna. Riskinä hankikylvössä on siementen kulkeutuminen lumen sulamisvesien mukana, mikä on mahdollista rinnemailla.

Roudan päälle kylväessä ei vahingoiteta maan rakennetta ja mahdollistetaan siemenille nopea kasvuunlähtö lumien sulettua.

Reijo kylvi apilaa viime vuonna korjatun herneen alle aluskasviksi kylvettyyn timoteihin, viljelysuunnitelmien muututtua talven aikana. Tämä osoittaa sen kuinka hyvin aluskasvit lisäävät joustavuutta viljelykierrossa. Reijo vielä sanoi puineensa herneen reippaassa vesisateessa viime syksynä ja nyt kylvää hangelle. Kannattaakohan tältä mieheltä ottaa neuvoja ollenkaan? No, todellakin kannattaa!

Tänä talvena hiihtäjät ovat saaneet huomata luonnon harrastaneen hankikylvöä runsaasti. Hangen päällä on ollut todella paljon kuusen siemeniä – latu-urissa joskus jopa ruskeana vanana kerättäväksi asti. Hankikylvössä on siis paljon järkeä siellä mihin se sopii. Ekosysteemiä matkimalla kun harvoin mennään vikaan. Kuulinpa tänään kokeneemmalta viljelijältä tarinaa sota-ajoilta Kannakselta kun kevättalvella rintamalle lähtöä ennen oli kylvetty kaurat hangelle ja syksyllä vielä palattu korjaamaan se viimeinen sato omilta mailta.

Vaikka Elimäellä jo kylvetään, ei täällä Joutsenossa ole vielä hätää. Lunta olisi vielä hiihdettäväksi asti, jos vain tulisi yöpakkasia sen verran, ja tänään pellolla paikoin ui huolettoman oloisia sorsia. Mutta valmisteluihin täytyy alkaa, usein se kevät yllättää viljelijän jakoavain kädessä. Loppuviikon sirkkeli soi ja sahaillaan talven tukkisatoa – sitten lienee aika kylvövalmisteluille.

Jatketaan vielä viime kasvukauden syyskylvöistä ja niiden vastoinkäymisistä nyt kun ne ovat hangen alla poissa silmistä. Nimittäin ei tarvitse keväällä mittailla talvehtimistuhoja ja pohtia että jättääkkö kasvamaan vai ei. Siitä pitivät pienet tuholaiset huolen.

Heinäkuussa lopulla kyntämällä lopetettuun viherlannoitusnurmeen kylvettiin muutaman hehtaarin verran sekä syysrapsia että syysrypsiä. Kasvuunlähtö näytti aluksi lupaavalle kun kosteudesta ei ollut pulaa. Lähempi tarkastelu kahden viikon jälkeen kylvöstä tuotti suuren harmin. Etanat olivat järsineet varsin tehokkaasti koko pellon puhtaaksi öljykasvien taimista.

Niinkuin näkyy, maan rakenne ei ole vielä kahden viherlannoitusnurmivuoden jälkeen häävi, etenkään pintaa syvemmmällä. Kyseisen lohkon nurmi on lopetettu kyntämällä ja pohjamaa näkyy kuvassa. Toinen puoli lohkosta kultivoitiin ja pintamaan rakenne onkin paljon parempi.

Viitteitä etanoiden tuhoista olen kuullut jonkin verran mutta vastaavaa täystuhoa ei ole vielä korviin kantautunut. Keski-Euroopassa etanat ovat totuttu riesa – asiaa tutkittuani syylliseksi osoittautui espanjan siruetana, Arion vulgaris.

Muutaman päivän kuluttua omista havainnoista kuulin naapurikyliltä vastaavia tapauksia. Multavallakin maalla, jolla rapsin pitäisi lähteä ripeään kasvuun, olivat etanat syöneet lähes kokonaan 14 ha rapsia.

Parempiin suihin hävinnyt rapsi Imatralla.

Tästä ei kuitenkaan lannistuttu vaan siirryttiin seuraavaan suunnitelmaan. Syyskasvien kylvöajankohdathan ovat joustavat ja syysöljykasvien elokuun alun kylvön jälkeen ehtii vielä kylvää ruista, jonka kylvöaika on parhaimmillaan elokuun puolivälissä tai syysvehnää, jota voi kylvää jopa syyskuun loppupuolelle saakka. Niinpä kylvimme tuhoutuneelle syysöljykasvilohkolle syysruista, jota oli muutenkin tarkoitus laittaa viereiselle lohkolle. Naapurilohko oli ollut myös kaksi viime kautta viherlannoituksella, mutta se lopetettiin heinäkuussa yhdellä kultivoinnilla ja parin viikon päästä seuranneella lautasmuokkauksella. Ruislajikkeeksi valitsimme satoisan hybridilajikkeen, jonka kylvötiheys oli vain n. 180 tainta per neliö.

Rukiin kylvön jälkeen alkoivat runsaat sateet ja sää oli melko viileä. Kasvuunlähtö oli hidasta ja etanat iskivät jälleen. Tällä kertaa armottomasti jopa siemeniin, kovertaen rukiinjyvän ytimen tyhjäksi, jättäen pellolle vain tyhjiä jyvän kuoria. Oraalle ehtineet rukiit kokivat saman kohtalon – mitään eivät etanat jättäneet.

Kun molemmat nurmenlopetusmenetelmätkin tuli tässä tapauksessa kokeiltua, niin näkisin että kasvustojen tuhoutumisessa oli kyse siitä että olosuhteet olivat erinomaiset etanoille ja heikot itse viljelykasveille. Vaikkakin lohko oli viherlannoituksen jälkeen, ei maa ollut mitenkään huippukunnossa vielä. Jatkossa täytyy ottaa tämä paremmin huomioon ja kylvää kilpailukykyisempää syyskasvia heikoille lohkoille. Nyt se olisi ollut perinteinen populaatioruis. Taustalla on tietenkin viljelykasvin kilpailukyvyn turvaaminen hoitamalla maata, mikä on muutenkin ensisijaisena päämääränä viljelyssämme. Etanoita vastaan olisi mahdollista käyttää poltettua kalkkia kylvön jälkeen pintaan levitettynä, luomussa tämä ei tosin ole toistaiseksi sallittua.

Kun syysvehnääkään ei päästy syksyn märkyyden takia kylvämään, ei syyskasveja ole talvehtimassa tällä hetkellä yhtään. Tämä tarkoittaa keväälle hieman suunniteltua suurempaa kylvöurakkaa, mutta melko maltillista kuitenkin koska nyt luomun siirtymävaiheessa viherlannoitusnurmia on suhteellisesti paljon pinta-alastamme. Parhaillaan tehdään hienosäätöä ensi kauden viljelysuunnitelmiin ja pelloille otetaan vastaan maanparannuskuituja kesän levityksiä varten.

Agronomi Matti Kousa

Tyynelän tilan blogissa saamme lukea myös vierailevien kirjoittajien kasvukausikatsauksia sekä juttuja viljelystä ja sen ympäriltä. Ensimmäisenä vieraskynän on saanut käteensä Repekkalan tilan isäntä, agronomi Matti Kousa Valkealasta.

Syysvehnän kylvöt jäivät Tyynelässä liiallisen märkyyden takia tekemättä, mutta Matti pääsi kylvöille, tosin melko vaihtoehtoisella menetelmällä. Tästä lisää seuraavassa Matin kertomana.

Repekkalan tilalla kylvettiin syysvehnää tänäkin syksynä varsin haastavista olosuhteista huolimatta. Kahden edellisen vuoden kokemusten perusteella syysvehnä on osoittautunut hyväksi kasviksi viljelykiertoon. Syksyllä tehtävä kylvö vähentää kevään kylvökiireitä ja kasvukausi on vehnän käytössä alusta alkaen. Lisäksi syysvehnä täyttää talviaikaisen kasvipeitteisyyden vaatimuksen ja satopotentiaali on kevätvehnää suurempi. Sadonkorjuu päästään yleensä tekemään kevätviljoja aikaisemmin ja paremmissa olosuhteissa. Viime vuoden hyvien kokemusten perusteella kylvö päätettiin suorittaa tänäkin vuonna hajakylvönä pintalevittimellä.

Esikasvina lohkolla oli aikainen kaura, joka päästiin puimaan syyskuun ensimmäisellä viikolla. Syyslannoitus tehtiin levittämällä lietelantaa 20 m³/ha. Lohkon maalaji on hiesua ja hienoa hietaa. Aikaisempina vuosina syysvehnä on kylvetty lautasmuokattuun maahan, mutta nyt osa lohkosta kynnettiin noin 20 cm syvyyteen ja osa lautasmuokattiin. Sateiden välissä sopiva poutapäivä kylvölle oli 18.9., mikä alkaa olla takaraja kylvöjen onnistumiselle. Eri muokkaustapojen lisäksi kylvettiin kahta eri lajiketta, Skagenia ja Urhoa, joista Skagen oli peitattua sertifioitua siementä ja Urho taas peittaamatonta omaa siementä. Siemenet levitettiin suoraan kynnökselle ja lautasmuokatulle maalle Rauchin pintalevittimellä. Koneen työleveys oli 12 metriä, joten kylvö sujui nopeasti. Työleveyttä olisi mahdollista kasvattaa aina 18 metriin asti. Tavoiteltu siemenmäärä oli 250 kg/ha, mikä vastaa noin 500 kpl/m². Siemenet mullattiin kynnetyllä maalla joustopiikkiäkeellä tavoitteena noin 2 cm kylvösyvyys. Lautasmuokatulla alueella multaus joustopiikkiäkeellä ei onnistunut tukkeutumisen takia, joten multaus tehtiin ajamalla lautasmuokkaimella toiseen kertaan.

Kynnetyn (oikealla) ja lautasmuokatun (vasemmalla) alueen raja näkyy selkeästi keskellä kuvaa kasvuston värierona. Oikealla puolella kasvusto on myös tasaisempaa kuin vasemmalla. Kuva otettu 20.10.2012.

Vehnä on orastunut kosteassa maassa hyvin. Tasaisin oras on kynnetyllä alueella. Lautasmuokatulla alueella oras on laikukkaampaa johtuen notkelmissa seisoneesta vedestä. Lisäksi lautasmuokatulla alueella on paikoitellen paljon kauran puintitappiojyvistä kasvaneita oraita. Ne saattavat osaltaan heikentää vehnän kasvua ja pensomista syksyllä, mutta toisaalta ne toimivat hyvinä kerääjäkasveina. Tällaisena märkänä syksynä syysviljamaat olisi omien kokemusten perusteella kannattanut kyntää tai muuten kuohkeuttaa pintaa syvemmältä. Kuohkea maa on läpäissyt runsaat sateet hyvin ja oras on selkeästi paremmin voivan näköistä kuin matalaan lautasmuokatulla maalla. Talven ja ensi kevään olot kuitenkin määrittävät kasvustojen kehityksen ja tulokset nähdään ensi elokuussa.

Vettä on satanut paljon – laskuissa ei olla pysytty enää aikoihin. Välillä tilan pelloille on kertynyt lammikoita, mutta salaojat ovat imeneet ne muutamassa päivässä. Kantavuusongelmia ei esiintynyt, kiitos toimivan ojituksen. Myös kevyehkö puimuri ja reilu rengastus auttoivat välttämään urien syntymistä. Puinteja pitkitti etenkin riittämätön lämpö, jonka takia pitkän kasvuajan kasvit kuten härkäpapu, tattari ja hamppu eivät tahtoneet valmistua. Sateiden takia sopivia puintipäiviä oli vähän ja korjattu sato oli hyvin kosteaa ja näin ollen kuivatustarve suuri. Yleensä sateen jälkeen pitäisi kuivatella muutama päivä sekä satoa että peltoa, mutta tänä vuonna siihen ei ollut varaa – kaikki poudat täytyi käyttää puimiseen, jos kypsää puitavaa vain oli. Useamman kerran tuli myös kastuttua puimurin ohjaimissa ja poudan aikaan puinti venyi monasti pitkälle yöhön.

Öljyhamppu ehti juuri ja juuri kypsyä puitavaksi. Kokeilu onnistui ja ensi vuonna tietää paremmin mille lohkolle ja maalajille kylvää hamppua. Metsänreunoja pitää välttää, koska siemenet maistuivat liian hyvin pikkulinnuille.

Kasvukausi on siis nyt virallisesti päätetty viimeisiin puinteihin. Syystöistä on vielä jäljellä osa muokkauksista, jos säät sallivat, mutta ne ovatkin jo valmistautumista seuraavaan kauteen. Lisäksi huolletaan koneita sekä lajitellaan ja pakataan ainakin papua, tattaria ja hamppua myyntiin.

Tilallamme tehdään sänkimuokkaus pääsääntöisesti kevytmuokkauksena, mutta enää siihen ei ole mahdollisuutta märkyyden takia. Jäljelle jää kyntö, joka sekin vaatisi huomattavasti kuivemmat olosuhteet, jottei aivan pilattaisi maan rakennetta. Odottelemme siis pakkasta, joka kuivattaisi pellon pinnan ja kyntö kulkisi ilman pyörän luistoa ja painumista. Viimeisenä vaihtoehtona on jättää sänkimuokkaukset keväälle, mikä ei kuitenkaan raskailla maalajeillamme ole edullista – silti parempi kuin tehdä muokkaukset väkisin nyt syksyllä.

Liian suuren akselipainon sekä pintapaineen välttäminen sadonkorjuussa on olennaista maan rakenteen vaalimiseksi. Kevyehkö puimuri ja suuret renkaat eivät tiivistä maata tarpeettomasti.

Juuri nyt on kuitenkin tärkeintä elpyä syksyn sekä sadonkorjuun rasituksista ja pitää hieman lomaa. Vaikka kasvukausi on päätetty ja uusi vielä talven takana niin kasvukausiblogissa käydään syksyn ja talven mittaan läpi kuluneen kauden tapahtumia sekä havaintoja. Paljon mielenkiintoisia juttuja kerrottavana. Kuulemiin!

Ennen sadetta saatiin kuitenkin 14 hehtaaria(ha) kauraa puitua, muokattua herneen sänki mahdollista syysvehnän kylvöä varten ja mikä hienointa, kylvettyä uusi syysruis.

Ruis tehtiin lohkolle, jossa on ollut kaksi vuotta viherlannoitusnurmi, jolle on viime vuonna levitetty maanparannuskuitua n. 20 kuiva-aine tonnia/ha ja jolle on harjoiteltu syväkuohkeutusta. Nurmi lopetettiin osin kyntämällä ja osin pika-avokesannoimalla ajamalla ensin siipiteräkultivaattorilla ja toistamiseen lautasmuokkaimella. Näihin vaiheisiin palataan blogissa myöhemmin.

Ruis kylvettiin rikkakasviäkeen ja pneumaattisen kylvökoneen yhdistelmällä, jota käytetään pääsääntöisesti rikkakasvien mekaaniseen torjuntaan sekä aluskasvien kylvöön kasvukauden alussa. Halusimme kuitenkin kokeilla konetta myös rukiin kylvöön, koska sillä on muutamia merkittäviä etuja verrattuna perinteisen kylvökoneen käyttöön kuten:
– Työleveys 7 m, ajonopeus ~10 km/h –>  suuri työsaavutus
– Hajakylvö –> rivikylvöä peittävämpi kasvusto, vähemmän tilaa rikkakasveille
– Ei tiivistä kosteaa maata, eikä paina rikkakasvien juuria maahan

Rikkaäkeellä kylvön yksi merkittävä etu on että se nostaa juuririkkakasveja pintaan nääntymään. Etualalla juolavehnän juurakkoa.

Rajoitteena laitteessa on pieni siemensäiliö sekä alhainen kylvösiemenen maksimimäärä, joka on rukiilla 7 m työleveydelle n. 90 kg/ha. Tässä tapauksessa kylvimme hybridiruista, jolle riitti 76 kg/ha siementä 170 kpl/m2 tiheyden saavuttamiseksi.

Koska syyskasveille yleensä on kosteutta yllin kyllin savimaillakin, riittää niille kylvö melko pintaan – osa jyvistä jääkin väkisin aivan pinnalle. Nyt, kolme päivää kylvön jälkeen, ovat jyvät jo puhjenneet ja juuren alut tunkevat kynsiään alaspäin. Melko hyvä lähtö rukiille siis.