Jyvät jemmattu tältä keväältä ja lampaat on laitumella. Kevät yllätti viljelijän taas yhtä varmasti kuin talvi autoilijan, mutta aivan upea aloitus kasvukaudelle kerrassaan. Maassa on ollut paljon kosteutta, lämpöä runsaasti ja sadetta on saatu kuin tilauksesta kylvöjen välillä. Herneellä ja hampulla aloitettiin kylvöt ja ne ovatkin jo pinnalla, kuten myös kaurat. Viimeisimpinä tällä viikolla kylvettiin tattarit ja nyt toivotaan ettei yöhallat hätyyttele. Mikä mukavinta, nyt tilalla ehditään paneutua kotitarveviljelyyn kasvimaalla sekä puutarhassa.

Kevättöistä tekee mieli kertoa äestyksestä, jolla tarkoitetaan maan muokkaamista eli sekoittamista ja rikkomista, yleisimmin kylvöalustaa varten. Äkeessä on usein ässän mallisia joustopiikkejä, joiden kärjessä on terälappu, jonka olemukseen nyt pureudutaan syvemmin.

Viime vuonna hankimme naapuritilan kanssa yhteiskäytössä olevaan äkeeseen hanhenjalkaterät juuririkkakasvien tehokkaampaan häiritsemiseen. Tavanomaisten n. 30 milliä leveiden kärkien tilalle vaihdettiin 135 milliä leveät laput ja piikkivälin ollessa 75 milliä on läpileikkaavuus nyt teoriassa 180 prosenttinen. Käytännössä piikit liikkuvat myös sivusuunnassa ja näin päällekkäisyyttä on oltava.

Hanhenjalkaterät eivät ole merkittävästi lisänneet äkeen tukkeutumisherkkyyttä. Kuvassa näkyvät juuret ovat pääosin edellisvuonna aluskasvina olleen valkoapilan juuria.

Kahden kevään jälkeen havaintona voidaan todeta että hanhenjalkaterillä varustettuna äes leikkaa aiempaa tehokkaammin juuririkkakasveja nostaen niitä maan pintaan kuivumaan, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Aivan täydellinen ei tuho kuitenkaan ole vaan aina joku juuri onnistuu väistämään leikkaavan terän. Etenkin voikukalla on hämmästyttävän voimakkaita juuria, jotka osaavat luovia giljotiinien läpi.

Taktiikkana kylvöäestyksessämme on mennä pellolle heti kun sen kosteus sallii eli pinta on murustuva n. 2-3 sentin kerroksessa, johon ensimmäinen muokkaus kohdistetaan. Tavoitteen tasata peltoa syysmuokkauksen jäljiltä, luoda veden haihtumista estävä murukerros, toisaalta rikkoa pinta liettyneiltä hiesusavilta, jotka eivät muuten kuivuisi, ja katkoa rikkakasveilta juuret ja nostaa ne pintaan kuivumaan. Runsasrikkaisilla eloperäisillä mailla voi huoletta mennä syvemmällekin ilman riskiä liiasta märkyydestä tai kuivattamisesta.

Hanhenjalkaäkeen työtä voimakkaassa juolavehnäesiintymässä. Juuret jäävät pintaan paahtumaan auringossa.

Ensimmäisen muokkauksen jälkeen odotellaan maan kuivumista ja lämpeämistä kylvösyvyyteen saakka. Tähän meni tänä vuonna ensin kylvetyllä lohkolla 4 päivää ja viimeinen sai odotella kylvömuokkausta 10 päivää. Tänä aikana pintaan nostetut juuret ovat auringon ja tuulen armoilla paahtuen kuoliaaksi. Maahan jääneet ehtivät kasvattaa muutaman verson ja syödä vararavintojaan. Kylvömuokkauksessa muokataan sitten kylvösyvyyteen, 2-7 senttiin, ja taas pöyhitään rikkoja pintaan ja katkotaan kasvuun ennättäneiltä juuret ja versot. Tämän jälkeen pyrimme vielä kuivattelemaan maata vielä n. vuorokauden ja sitten kylvämään.

Kylvöä edeltävän muokkauksen aikoihin 8 päivää ensimmäisen kevätmuokkauksen jälkeen suuri osa silloin pintaan nostetuista rikkojen juurista on kuivanut, mutta myös elinvoimaisia yksilöitä on jäänyt henkiin. Toisella ajokerralla saadaan nekin juuret taivasta kohden. Etualalla voimakkaita voikukkia elävänä ja kuolleena.

Rikkoja on noussut jo oraiden lomaan eli ei läpileikkaava kylvömuokkaus kaikkia rikkoja hävitä, mutta vahva osansa sillä on rikkakasvien torjunnan ketjussa. Toiseksi heikoimpana lenkkinä maan heikon kasvukunnon jälkeen pidän tässä kylvötekniikkaamme.

Kuvassa tänään kuvattu multainen hamppukasvulohko, jossa on runsaasti valvattia ja juolavehnää sekä siemenrikkoja. Jälkimmäiset hoidellaan rikkaäestyksellä n. viikon päästä, mutta ensin mainittuihin ei tehoa kuin nurmi, joka on vuorossa seuraavina kahtena vuotena. Hanhenjalkaäestyskään ei siis taltuttanut valvattia ja lisäksi kiekkovannas-jyräpyöräkylvökone on voinut monistaa sitä tehokkaasti.

Kylvön teemme kiekkovantaisella jyräpyöräkylvökoneella, jota Kilpiän tilan Tuomas-Isäntä kutsuu juolavehnän kopiokoneeksi koneen ensin pilkkoessa kiekoilla juuren pätkiä ja sen jälkeen antaessa niille maakontaktin jyräpyörien avulla, mikä on aiheuttanut päänvaivaa viime aikoina. Toimiiko kyseinen kylvökone käytännössäkin näin? Ainakin osittain kyllä. Tarkkailimme tätä kylvöjen aikana ja havaitsimme, että vaikkei voimakasta juurten pätkimistä tapahtunut, painoivat kiekkovantaat juuria napakasti maahan jyräpyörien viimeistellessä tuloksen. Takahara pöyhii jonkin verran juuria takaisin pintaan mutta liekö sen vaikutus vain kosmeettinen?

Ihmettelenkin hieman jyräpyörien tarkoitusta. Näkisin että niillä voidaan korjata huonon kylvövantaan työskentelyä, jos jyvä jää löyhään maahan muokkauspohjan sijaan, mikä sinänsä on monessa koneessa perusteltua, mutta eikö pitäisi mieluummin tehdä hyvä kylvövannas kuin pyrkiä korjaamaan sen huonoa jälkeä? Jyräpyörät kylvökoneissa ovat melko skandinaavinen ilmiö, mihin tämä perustuu?

Lisäksi jyräpyörät tahtovat tiivistää päisteitä ja märkiä paikkoja liikaa. Syyskylvöillä, toisinaan märissä olosuhteissa, jyräpyörät ovat käyttökelvottomia tiivistäessään maan pinnan viljelykasvin läpäisemättömäksi.

Perinteinen sivupyöräinen kylvökone ei siis välttämättä ole huono laite, jos kylvömies on huolellinen ja malttaa pitää ajonopeuden riittävän alhaisena varmistaakseen siemenen päätymisen kosteaan muokkauspohjaan. Vantaiden tullessa viimeisenä, jyvän päälle jää löyhä kerros, joka estää kosteuden haihtumista ja kapillaaria samalla tarjoten huonot oltavat rikkakasvien siemenille ja juurille.

Keski-Eurooppalaisissa kylvökoneissa syvä muokkauskerros usein tiivistetään ennen kylvövannasta, jossa on syvyydensäätöpyörä, joka samalla tiivistää maan kevyesti vain kylvörivin kohdalta. Tähän tekniikkaan tekisi mieli tutustua tarkemmin.

Kilpiän tilalla Tuomas on tänä keväänä kokeillut jyräkylvöä etunostolaitteessa olevan Flexicoil-jyrän kanssa. Sivupyöräkylvökoneessaan Tuomaksella on ennen kylvövantaita hanhenjalkaterät, jotka tekevät kylvöpohjan jyvälle ja kurittavat vielä rikkoja. Jyrän tiivistävä vaikutus on kuulemma kohdistunut vain pintakerrokseen ja ollut huomattavasti traktorin renkaita suurempi, ja etenkin kevätkyntöisillä mailla toiminut lupaavasti. Kysyessämme Itävaltalaiselta kollegaltamme, Philipiltä, syytä saksalaisten innostukseen maan syvään kylvömuokkaukseen ja uudelleen tiivistämiseen, hän vastasi taustalla olevan luonteenomaisen järjestelmällisyyden maan luontaisesta rakenteesta välimättä. Pitäneekö tämä paikkansa, täytyy selvittää. Tuomas saa kertoa jyräkokemuksistaan myöhemmin lisää.

Äestyksestä mentiin jo syvälle kylvötekniikkaan, mikä olisi aihe erikseen käsiteltäväksi, mutta nyt kun kylvöt ovat tuoreessa muistissa niin pyytäisin keskustelua ja kommentteja kylvötekniikasta. Mitä olette mieltä jyräpyöristä? Missä vaiheessa maa tulee tiivistää? Kokemuksia erilaisista kylvövantaistoista?