Suomalaista ruoantuotantoa kehitetään ja maatalouspolitiikkaa tehdään jatkuvasti. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ohjelmakausien valmistelu on kuitenkin aina erityinen mahdollisuus suunnata maataloutta uudelleen niin EU-tasolla vaikuttamalla kuin kotimaan valmistelussakin.

Suomen maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt julkisesti lausuntoja luonnoksesta EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kansallisen strategialuonnoksesta vuosille 2023-2027 aikavälillä 2.7.-10.9.2021

Aktiivisesti valmistelua seuranneena, siihen julkisesti kantaaottaneena ja myös valmistelun aikana toimenpide-ehdotuksia ministeriölle toimittaneena laadin lausunnon CAP-suunnitelmaluonnokseen. Lausunto jätettiin lausuntopalvelu.fi-alustalla, jossa lausuttiin erikseen tiettyyn asiakohtaan. Lausuin omaa asiantuntemusta koskeviin asiakohtiin ja osoitin kannatukseni kolmelle muulle laajalle lausunnolle, joihin olin ehtinyt perehtymään. Alla ensimmäiseen asiakohtaan kirjaamani laajempi maatalouspolitiikasta ja sen valmistelusta. Linkin takana jättämäni lausunto yksityiskohtineen mm. esittämineni ympäristökorvauksen lisätoimineen. Toivottavasti lausunnot vaikuttavat todella valmisteluun ja käynnistävät kunnolla jo hyvin virinneen keskustelun suomalaisesta maataloudesta!

Miltä Suomalainen maatalous näyttää 2030 luvulla?

Suomessa tulisi käydä laajaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, mitä Suomalaiselta ruoantuotannolta halutaan, ja juuri nyt: miltä sen halutaan näyttävän 2030-luvulla? Siihen vaikuttaa merkittävästi lausuttavana oleva strategialuonnos.

Säilyttävää politiikkaa perustellessa voidaan aina vedota historiaan ja maataloustukien eri tavoitteisiin, mutta se tulee myös voida kyseenalaistaa, kun elämme ilmasto- ja monimuotoisuuskriisiä. Ruoka meiltä ei ole loppumassa välittömästi ja kun maatalouspolitiikkaa perustellaan maailman pohjoisimman ruoantuotannon kilpailukyvyllä eteläisempiin maihin nähden niin meidän tulisi myös pohtia mitä meidän ylipäänsä Suomessa kannattaa tuottaa?

Suomessa viljellään äärevissä ilmasto-oloissa. Suomalainen maatalous aiheuttaa merkittäviä ilmastopäästöjä, maaperän hiilivaraston vähenemistä, elonkirjon monimuotoisuuden heikkenemistä, vesien ekologisen tilan heikentymistä. Suomalainen maatalous ei ole erityisen kannattavaa, se on EU:n riippuvaisin maataloustuista. Suomalainen maanviljelijä käyttää keskimäärin 1,3 euroa saadakseen markkinoilta yhden euron. Keskimäärin kaksi maatilaa lopettaa päivittäin. Suomalainen maatalous on riippuvainen ulkoisista tuotantopanoksista kuten keinolannoitteista, torjunta-aineista ja öljystä. Näitä tietoja olemme voineet lukea strategialuonnoksen materiaaleista sekä tutkimustuloksista. Tulkitsen että tuotanto ei siis kokonaisuudessaan tarkasteltuna ole kovin kestävää tai joustavaa ympäristön tai yhteiskunnan voimakkaille muutoksille.

Suomalainen ympäristö on vielä puhdasta haitta-aineista ja maamme makean veden varannot ovat runsaat. Suomalaiset kuluttajat arvostavat kotimaista ruokaa, sille on myös hyvät markkinat ulkomailla. Näin ollen meillä olisi hyvät mahdollisuudet tuottaa korkea-arvoista, vastuullista ja ympäristövaikutuksiltaan positiivista ruokaa, jolla olisi myös vientimahdollisuuksia.

Suomalaista maataloutta tulisikin ohjata maatalouspolitiikan avulla uudistavaan, ympäristöä, kannattavuutta ja hyvinvointia parantavaan, suuntaan. On realismia ettei tulevalla kaudella voida muuttaa järjestelmää kokonaan, mutta olisi tärkeää jo kääntää suuntaa. Tämä tarkoittaisi, että viljelijöitä kannustettaisiin käyttöönottamaan laajamittaisesti viljelymenetelmiä, jotka edistäisivät uudistavaa maataloutta, tarkasteltaisiin tuotantorakennetta uudelleen ja pyrittäisiin nostamaan maatalouden yhteiskunnallista arvoa.

Tavoitteet kannatettavia, toteutus ontuu

Nyt maatalouspolitiikalle asetetut yhdeksän tavoitetta ovat kannatettavia ja niiden perustelut sekä tarve on luonnoksessa kiitettävästi kuvattu, mutta niiden toteutuminen vaikuttaa epävarmalta. Esimerkiksi ilmasto- ja ympäristötoimiin on vaadittu kohdistettavan 40% rahoituksesta ja tämä voidaan laskennallisesti saavuttaa, mutta tämän rahoituksen vaikuttavuus on 31.8.2021 julkaistun vaikuttavuusarvionkin mukaan hyvin vähäinen. Vaikuttavuusarvion mukaan maatalouden päästöt jatkavat kasvuaan. CAPin tulisi olla linjassa kansainvälisten ilmasto- ja monimuotoisuussitoumusten kanssa ja sille tulisi asettaa konreettiset tavoitteet ilmasto- ja vesistöpäästöjen vähentämiseksi sekä lajikadon pysäyttämiseksi. Yhtälailla vaikuttavuusarvio olisi tullut tehdä myös kaikkien muiden tavoitteiden näkökulmasta ja asettaa niille seurattavat tavoitteet.

Monilla liiketoiminta-aloilla vastuullisuus, ympäristön sekä eläinten ja ihmisten hyvinvointi ovat kannattavan liiketoiminnan edellytyksiä, ei toisinpäin kuten luonnoksessa mainitaan. Ja ovat sitä tulevaisuudessa entistä enemmän. Etenkin maatalouden, ollen riippuvainen täysin toimivasta ekosysteemistä, tulee asettaa ekologinen kestävyys etusijalle.

Suomen strategialuonnoksessa tulee kohdistaa rahoitusta aidosti vaikuttaviin toimiin suhteessa asetettuihin yhdeksään tavoitteeseen. Esimerkiksi ekojärjestelmän rahoitus tulee nostaa vähintään EU:ssa sovitulle 25%:n minimitasolle ja ympäristökorvauksessa tulee kohdentaa varoja aidosti vaikuttaviin toimiin.

Strategialuonnoksen mukaan suorien, ja senkaltaisten, tukien merkitys on edelleen suuri. Valtaosa rahoituksesta kohdentuu niihin eri tukimuotojen kautta. Suoran tulotuen ongelmana on sen pääomittuminen pellon arvoon sekä viljelijää passivoiva vaikutus, koska sadon arvon merkitys voi olla vähäinen suhteessa tukiin. Suorien tukien sijaan rahaa tulisi kohdentaa vastikkeellisiin tukiin kuten ekojärjestelmiin, joiden avulla voidaan parantaa tuottavuutta pitkäjänteisesti. Maataloustuen perustulo-tarkoituksen sijaan yhteiskunnallisesti olisi todennäköisesti hyödyllisempää maksaa viljelijöille perustuloa, joka ei olisi kytköksissä maatalouden harjoittamiseen, etenkään tilan pinta-alaan.

Tuotantoon sidottuja tukien osuutta tulisi vähentää merkittävästi sekä CAPissa että kansallisissa tuissa ja kohdentaa näistä vapautuvat varat tuottavuutta ja tuotannon edellytyksiä pitkällä aikavälillä parantaviin toimiin kuten maan kasvukunto-, ilmasto-, vesistö-, monimuotoisuus- ja hyvinvointitoimiin. Näitä tulisi kohdentaa myös alueellisesti vaikuttavuuden maksimoimiseksi. Tällöin markkinat ohjaisivat vahvemmin tuotantoa eikä tuotteiden hinnoittelua vääristettäisi tuilla.

Maatalouspolitiikassa tulisi huomioida maataloustuotannon rakenne Suomessa ja vaikutukset. Tuotantosuuntien eriytyminen ja keskittyminen toisistaan aiheuttavat ympäristö ja kilpailukykyongelmia eri tavoin eri alueilla. Esimerkiksi eläintuotantokeskittymille kertyy usein liikaa ravinteita kasvintuotannon tarpeisiin nähden kun taas kasvintuotantoalueilla niille olisi tarvetta. Lisäksi kasvintuotantoalueilla, jotka pääosin sijaitsevat kivennäismailla, tarvittaisiin maan kasvukunnon, säänkestävyyden ja hiilensidonnan vuoksi monilajisia ja monivuotisia nurmia viljelykiertoon.

Huomioita erityistavoitteisiin

Viljelijän aseman parantaminen arvoketjussa tulisi lähteä tavoitteenasetannasta Suomalaiselle ruoantuotannolle. Korkean lisäarvon, mahdollisesti vientipotentiaalia omaavien, raaka-aineiden tuottaminen parantaisi viljelijän toimeentuloa ja koko alan lisäarvoa. Tälläisistä on jo useita hyviä esimerkkejä maataloudessa kuten luomupuhdaskaura, -öljykasvit tai luonnonlaidunliha.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen ovat keskeisimpiä tavoitteita maatalouspolitiikassa, koska maatalous on merkittävä kasvihuonekaasujen tuottaja ja myös altis ilmastonmuutoksen seurauksille. Tälle tavoitteelle tulisi asettaa konkreettinen taso, jota vasten toimien vaikuttavuutta arvioitaisiin ja tavoitteen täyttyminen varmistettaisiin. Tavoitetaso tulisi olla maatalouden hiilineutraaliuden saavuttaminen ohjelmakauden aikana. Tämä toteutettaisiin pääpiirteissään laskemalla turvemaiden päästöt tasolle, joka voidaan kompensoida kivennäismaiden hiilivaraston kasvulla. Muita ilmastotoimia olisivat mm. lannoituksen tarkentaminen, biokaasun tuotanto, energiatehokkuus ja uusiutuvan energian hyödyntäminen.

Maatalous vaikuttaa voimakkaasti pinta- ja pohjavesien laatuun ja ekologiseen tilaan Suomessa. Näin ollen tälle tavoitteelle tulisi asettaa konkreettinen taso, jota vasten toimien vaikuttavuutta arvioitaisiin ja tavoitteen täyttyminen varmistettaisiin.

Luonnon monimuotoisuuden, elinympäristöjen ja maisemien edistäminen on keskeisimpiä tavoitteita maatalouspolitiikassa, koska nämä kärsivät eniten maatalouden maankäytöstä sekä esimerkiksi torjunta-aineiden käytöstä. Tälle tavoitteelle tulisi asettaa konkreettinen taso, jota vasten toimien vaikuttavuutta arvioitaisiin ja tavoitteen täyttyminen varmistettaisiin.

Uusien viljelijöiden kannalta on tärkeää varmistaa että maatalous ja sen tukeminen ovat yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä ja näyttäytyvät vastuullisena ympäristön ja muun yhteiskunnan huomioivana toimintana, jotta alalle on kiinnostusta tulla. Pelkästään suora uusien viljelijöiden tukeminen ei riitä turvaamaan maatalouden houkuttelevuutta.

Maatalouspolitiikassa tulisi huomioida myös ravitsemussuositukset sekä ruokavaliomuutosten vaikutus raaka-aineiden kysyntään.

Kansallisten tukien valmistelu tehtävä avoimesti

Lausunnon antamista olisi helpottanut, että strategialuonnoksen taustalla olevat EU:n ohjaavat päätösasiakirjat olisivat olleet lausuntopyynnön yhteydessä kaikkien saatavilla. Myös strategialuonnoksen ja sen asiakohtien perustelut olisivat olleet hyödyksi. Lisäksi luonnoksen vaikuttavuusarvioinnin olisi tullut olla saatavilla koko lausunnonantoajan ja sen olisi tullut olla kattava tarkastellen vaikuttavuutta kaikkien yhdeksän erityistavoitteen näkökulmasta.

Strategialuonnoskokonaisuuteen ja siten lausuntopyyntöön olisi tullut sisällyttää myös kansallisten tukien kokonaisuus, koska ne ovat tiiviisti kytköksissä CAPin kanssa. Kansallisten tukien valmistelu tulee toteuttaa laajasti sidosryhmiä osallistaen ja toteuttaen lausuntokierros.

Lausuntopyyntö on annettu valmistelun kannalta hyvin myöhään ja sen ajankohta keskellä kasvukautta on ollut erittäin vaikea ajatellen esimerkiksi asianosaisia: maanviljelijöitä. Lausuntoaika osui myös yleiseen lomakauteen kesällä, mikä johti suhteellisen lyhyeen tehokkaaseen lausuntoaikaan. Huolimatta EU:n päätöksenteon venymisestä kesäkuun lopulle, olisi strategialuonnoksesta tullut järjestää vähintään kaksi lausuntokierrosta, jolloin ensimmäinen lausuntopyyntö olisi voitu tehdä vuoden 2020 aikana ja muokata strategiasuunnitelmaa toista lopullista lausuntokierrosta varten.

Lausuntojen pohjalta kehitetty strategialuonnos tulee esitellä ja saattaa julkiseksi ennen kuin se lähetetään EU-komissiolle.

Kiitän mahdollisuudesta lausua ja virkahenkilöstöä erinomaisesta valmistelusta ja suunnitelman taustamateriaaleista.

Juuso Joona

Lausunto kokonaisuudessaan ladattavissa:

Lausunto Suomen CAP_suunnitelmaan Juuso Joona 10_9_2021