Näin keväisin kun kulkee Helsingin reissuilta kohti Joutsenoa ja kevättöiden valmistelu polttelee mielessä, sitä tahtoo rauhoitella itselleen että eihän tässä vielä kiire pellolle ole. Mielenrauha on kuitenkin usein tuhottu Elimäen kohdalla – niin tänäkin vuonna, nimittäin ensimmäisen kylvökonehavainnon myötä. Mitä ihmettä?
Traktorin ratin takaa löytyi maanviljelijä ja viljelyneuvoja Reijo Käki, joka ilme värähtämättä sanoi että nyt on paras hetki tehdä apilan täydennyskylvöä viherlannoitusnurmelle, ja jatkoi samaan hengenvetoon vastaansanomattomilla perusteluilla.
Traktoria kantavan roudan ja hangen päälle kylvettynä apilan pieni siemen saa välittömän kasvuunlähdön päästessään märkään maahan lumien sulettua. Jos rouste vielä auttaa siementä pääsemään maan pinnan alapuolelle piiloon kuivumiselta, saa siemen mahtavan etumatkan verrattuna täydennyskylvöön vasta peltojen kantavuuden salliessa lumien sulamisen jälkeen, jolloin pitkän kuivuusjakson seuratessa, on siemenen kasvuunlähtö uhattuna. Riskinä hankikylvössä on siementen kulkeutuminen lumen sulamisvesien mukana, mikä on mahdollista rinnemailla.
Reijo kylvi apilaa viime vuonna korjatun herneen alle aluskasviksi kylvettyyn timoteihin, viljelysuunnitelmien muututtua talven aikana. Tämä osoittaa sen kuinka hyvin aluskasvit lisäävät joustavuutta viljelykierrossa. Reijo vielä sanoi puineensa herneen reippaassa vesisateessa viime syksynä ja nyt kylvää hangelle. Kannattaakohan tältä mieheltä ottaa neuvoja ollenkaan? No, todellakin kannattaa!
Tänä talvena hiihtäjät ovat saaneet huomata luonnon harrastaneen hankikylvöä runsaasti. Hangen päällä on ollut todella paljon kuusen siemeniä – latu-urissa joskus jopa ruskeana vanana kerättäväksi asti. Hankikylvössä on siis paljon järkeä siellä mihin se sopii. Ekosysteemiä matkimalla kun harvoin mennään vikaan. Kuulinpa tänään kokeneemmalta viljelijältä tarinaa sota-ajoilta Kannakselta kun kevättalvella rintamalle lähtöä ennen oli kylvetty kaurat hangelle ja syksyllä vielä palattu korjaamaan se viimeinen sato omilta mailta.
Vaikka Elimäellä jo kylvetään, ei täällä Joutsenossa ole vielä hätää. Lunta olisi vielä hiihdettäväksi asti, jos vain tulisi yöpakkasia sen verran, ja tänään pellolla paikoin ui huolettoman oloisia sorsia. Mutta valmisteluihin täytyy alkaa, usein se kevät yllättää viljelijän jakoavain kädessä. Loppuviikon sirkkeli soi ja sahaillaan talven tukkisatoa – sitten lienee aika kylvövalmisteluille.
Toi on kai ihan kokeilemisen arvoinen juttu. Täälläpäin jotkut täydennyskylvää jo syystalvella ensiroudan päälle mönkijän tai pikkutraktorin (eihän täällä isoja olekaan) taakse laitetulla viskalla. Tiedä sitten kummassa pahempi tuo siementen huuhtoutumisriski..?
Mielenkiintoinen vaihtoehto tuokin. Mutta voiko routakylvössä olla riskinä siemenen puhkeaminen, jos tulee leutoja jaksoja ensiroudan jälkeen?