Herne kukkii 2012_p

Miksi luonnonmukainen viljely?

Pidin viime viikolla puheenvuoron Pro Luomun tiedotustilaisuudessa luonnonmukaisen viljelyn tehokkuudesta sekä yhteiskunnallisesta edullisuudesta. Esitysmateriaali löytyy sivuiltamme, mutta koska se on vain osa puheenvuoroa, niin avaan väitteitä myöhemmissä blogikirjoituksissa. Kuitenkin niitä ennen kerron kuinka Tyynelän tila on päätynyt luomuviljelyyn ja miksi?

Termit haltuun

Aivan aluksi on syytä hieman määritellä termejä. Viljelymenetelmiä, jotka perustuvat luonnon omien prosessien hyödyntämiseen ilman keinotekoisia kemiallisia tuotantopanoksia, voidaan kutsua ekologisiksi, tai yleistajuisemmin luonnonmukaisiksi. Mieluummin kuitenkin ekologisiksi, koska esimerkiksi syväkuohkeutus ei välttämättä ole kovin luonnonmukaista, mutta hyvin ekologista se on. Toisaalta voidaan kysyä onko esimerkiksi epäekologisten rikka-, tuholais- tai tautitorjunta-aineiden käytössä mitään epäluonnonmukaista, koska ovathan nekin ihmisen keksintöjä? Mutta jätetään luonnon määrittely tällä kertaa sikseen.

Luomuviljely on sertifioitu tuotantojärjestelmä, kokoelma säädeltyjä luonnonmukaisia viljely- ja eläintuotantomenetelmiä. Viljely voi olla luonnonmukaista, ekologista, ilman sertifiointiakin. Joissain tapauksissa jopa ekologisempaa kuin sertifioituna esimerkiksi käytettäessä viljelyssä luomussa kiellettyjä kierrätyspanoksia.

Jatkossa kutsun sertifioitua luonnonmukaista tuotantoa luomuksi ja selvyyden vuoksi luonnonmukaisia viljelymenetelmiä ekologisiksi viljelymenetelmiksi.

Tyynelän siirtyminen luomuun

Siirtyminen kohti ekologista viljelyä on tilallamme aloitettu 2000-luvun alussa, jolloin luomutuotantoon siirtyminen ei ollut vielä tavoitteena.

Ajavana voimana oli tilan peltojen tuotantokyvyn, ja samalla tilan talouden, heikkeneminen 90-luvun loppupuolella. Huolimatta tuotantopanosten käytön lisäämisestä ja tekniikan kehittämisestä, peltojen sadontuotto ei korjaantunut. Sadot olivat heikkoja ja satovaihtelut suuria, viljoilla 2,5-4 t/ha ja rypsillä 0,7-1,5 t/ha. Kasvit kärsivät usein joko märkyydestä tai kuivuudesta, maa oli vaikeasti muokkaantuvaa ja kuorettui helposti – vika oli aina säässä.

Maan heikko rakenne ja eloperäisen aineksen puute ovat olleet merkittävimmät satoa rajoittavat tekijät, ja ovat edelleenkin

Maan heikko rakenne ja eloperäisen aineksen puute ovat olleet merkittävimmät satoa rajoittavat tekijät, ja ovat edelleenkin

Oli kuitenkin ilmiselvää, että vika oli maan kasvukunnossa: pääosin sen heikossa rakenteessa ja eloperäisen aineksen puutteessa. Vesitaloudesta, tiivistämisen välttämisestä ja pH:sta oli siihenkin saakka pidetty hyvin huolta. Ensimmäisenä hienovaraisina korjaavina keinoina päätimme kokeilla nurmen viljelyä sekä yhdyskuntajätekompostilannoitteen käyttöä. Toimenpiteiden vaikutus oli silminnähtävissä, etenkin kompostin käyttö öljykasveilla antoi tilalla ennennäkemättömiä tuloksia. Nurmen teho oli heikko, mutta vielä silloin käytimme vain yksivuotisia timoteivaltaisia nurmia.

Kompostin käyttö vakiinnutettiin 2000-luvun puolivälissä joka kolmas vuosi n. 20 m3/ha samalla lohkolla fosforin varastolannoitusperiaatteella toteutettavaksi. Sen seurauksena keinolannoitefosforin ja –kaliumin käytöstä voitiin luopua, myös kasvitautipaine väheni ja kasvitautien torjunta-aineista voitiin luopua. Osasyynä tautipaineen vähenemiseen oli myös viherlannoitusnurmien käytön aloittamisella. Apilavaltaisia nurmia pidettiin nyt kaksi vuotta. Myöhemmin viljelykiertoa monipuolistettiin mm. herneellä, härkäpavulla ja syyskasveilla.

Syysmuokkausta kevennettiin 2000-luvun alusta alkaen korvaamalla kyntöä lautasmuokkauksella, joka vakiintui vallitsevaksi menetelmäksi 2000-luvun puolivälissä.

Elämä palaa vähitellen

Toimien seurauksena maan pintakerrokseen alkoi kertyä eloperäistä ainesta – ja elämää. Sadot alkoivat parantua ja samoin tilan talous. Vaikka osa pinta-alasta oli viherlannoituksella, silti tilan kokonaissato oli entisenkaltainen, jopa parempi; sekä kulut merkittävästi pienemmät kemiallisten tuotantopanosten käytön vähennyttyä. Satovaihtelut olivat myös tasaantuneet.

Kompostin lisäksi lannoitukseen otettiin mukaan naapuritilan karjanlannan käyttö 2000-luvun loppupuolella. Rikkatorjunnassa alettiin kokeilla rikkakasviäestystä. Ajatus luomutuotannosta oli alkanut itää.

Kevätrapsia sadonkorjuun aikaan vuonna 2010. Esikasvina 2-vuotinen apilanurmi ja lannoituksena yhdyskuntajätekompostia 25 m3/ha  sekä 40 kg keinolannoitetyppeä. Suoraa rikka-, tauti- tai tuholaistorjuntaa ei käytetty. Satoa tuli n. 2 t/ha vaikka kukinta loppui kuumuuden takia kesken.

Kevätrapsia sadonkorjuun aikaan vuonna 2010. Esikasvina 2-vuotinen apilanurmi ja lannoituksena yhdyskuntajätekompostia 25 m3/ha sekä 40 kg keinolannoitetyppeä. Suoraa rikka-, tauti- tai tuholaistorjuntaa ei käytetty. Satoa tuli n. 2 t/ha vaikka kukinta loppui kuumuuden takia kesken.

Viimeisinä ei-luomuvuosina 2000-luvun taitteessa ainoana keinolanonnoitteena käytettiin typpeä 10-40 kg/ha. Näillä menetelmillä saavutettiin tilan kautta aikain lohkokohtaisia huippusatoja esimerkiksi kevätvehnällä yli 6 t/ha ja kevätrapsilla yli 2 t/ha. Takapakkiakin tuli hieman maan rakenteen osalta, kun havaitsimme keväisen kompostin ja lannan levityksen tiivistäneen maata entisestään. Lisäksi kevytmuokkauksen myötä maahan oli muodostunut aiemman kyntöanturan lisäksi kevytmuokkausantura n. kymmeneen senttiin. Näin ollen päätimme keskittää eloperäisen lannoituksen syyskasveille levittäen kompostia keväällä ainoastaan vaativille öljykasveille. Kevytmuokkausanturan päätimme hoidella monipuolisemmalla viljelykierrolla.

Luomuun siirtymisen sinetöi hyvät esimerkit ammattimaisesta, korkeita satoja, tuottavasta luomuviljelystä Itävallassa sekä muutama pikainen laskelma kannattavuudesta.

Päätöksen jälkeen tarkastelin tilan viljelykiertoja ja maan kasvukuntoa ja päätin että parin vuoden päästä 2011 aloitamme sertifioituun luomutuotantoon siirtymisen.

Syysvehnää luomun ensimmäisenä siirtymävuonna. Esikasvina härkäpapu ja lannoitteena komposti. Keskimääräinen sato 14 ha:lta n. 4500 kg/ha.

Syysvehnää luomun ensimmäisenä siirtymävuonna. Esikasvina härkäpapu ja lannoitteena komposti. Keskimääräinen sato 14 ha:lta n. 4,5 t/ha.

Mikä muuttui?

Nyt koko tilan sertifioinnin kynnyksellä, kolme vuotta luomuehtojen mukaan viljelleenä, voi jo hieman arvioida muutoksia.

Ennen ekologisiin viljelymenetelmiin ja luomuviljelyyn siirtymistä viljelyssä ahdisti riippuvuus uusiutumattomiin luonnonvaroihin perustuvista tuotantopanoksista ja niiden hintavaihteluista sekä sadon heikko arvo ja sen hinnanvaihtelut. Eikä kemiallisten torjunta-aineiden käytöstä tullut hyvä olo – ei fyysisesti eikä henkisesti. Erityisesti harmitti maan huono kasvukunto. Syytin muiden tapaan poutivia tai märkiä maita ja aina huonoa säätä.

Siirtymisen jälkeen viljelystä on nyt tullut ennen kaikkea maan viljelyä. Viljelytoimenpiteissä keskitytään kasvin kasvua rajoittavien tekijöiden eliminoimiseen yksi kerrallaan – kasvien kasvua kun emme voi lisätä. Toimilla puututaan ongelmien perimmäisiin syihin ensisijaisesti biologisin ja mekaanisin keinoin eikä vain hoideta oireita kemiallisesti kuten aiemmin.

Tällä pääsemme jo nyt parhaimmillaan parempiin hehtaarisatoihin kuin 90-luvun lopulla, lohkojen väliset vaihtelut ovat tosin suuria lohkon kasvukunnosta riippuen.  Viljoilla sadot ovat olleet viimeisenä kolmena vuotena 2—5,5 t/ha, herneellä ja härkäpavulla 2—3,5 t/ha. Rypsiä emme ole siirtymävaiheessa viljelleet.

Toki osa pinta-alasta on viherlannoitusnurmella; juuri nyt huipussaan puolet alasta, kun keskitymme maan kasvukunnon korjaamiseen. Elvytetyn, satoa tuottavan alan osuus lisääntyy muutamana seuraavana vuotena ja vakiintunee noin kahteen kolmasosaan tilan pinta-alasta.

Olen pitänyt haltuun otettuja viljelymenetelmiä vielä riittämättöminä elvyttämään yksipuolisen viljelyn köyhdyttämää maata. Niinpä olemme monipuolistaneet viherlannoitusnurmiseosta sekä alkaneet kokeilla syväkuohkeutusta ja maanparannuskuidun käyttöä. Nämä ovat nyt muutaman vuoden kokemuksella saaneet aikaan taas uuden harppauksen maan kasvukunnossa. Tavoitteena Tyynelän tilalla on näillä keinoin ylittää maan ”luontainen” kasvukyky ja samalla olla enemmän kuin luomu.

Luonnonmukaista? Riippuu määrittelystä, mutta ainakin erittäin ekologista ja tehokasta.

-Isäntä

 

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.



KESKUSTELU

Yksi vastaus artikkeliin “Miksi luonnonmukainen viljely?”

  1. Kim Westerling kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus, jään odottamaan seuraavaa.

    Haluan kommentoida noita ennätyssatoja:
    ” Näillä menetelmillä saavutettiin tilan kautta aikain lohkokohtaisia huippusatoja esimerkiksi kevätvehnällä yli 6 t/ha”

    Nuo sadot ovat ihan mahdollisia myös luomussa. Haasteena luomussa on starttitypen saaminen kasvustoon. Siirtymäkaudella olit käyttänyt 10-40kg hehtaarille, joten kovin suurista määristä ei puhuta.

Vastaa