Palataan aluksi viime kesäisiin kokemuksiin syväkuohkeutuksesta, koska ajatukset kuohkeutuksen toteuttamisesta kehittyivät kuohkeutusurakan aikana. Viimeeksihän lopputulema oli se, että voimakkaan ja syvälle ulottuvan tiivistymän kuohkeuttaminen tulisi toteuttaa usealla eri ajokerralla eri vuosina. Kuitenkin tässä jäi vaivaamaan se, että jos ensimmäisellä ajokerralla ei päästä kyntöanturan läpi niin juurilla on liian suuri työ tunkeutua sitä syvemmälle.
Niinpä pohdimme, kuinka voisimme päästä kyntöanturan läpi niin ettei veturin pyörät löisi tyhjää eikä työjälki olisi huono. Päädyimme kokeilemaan yhden terän pois ottoa ja työsyvyyden lisäämistä. Sehän toimi. Nyt pääsimme tavoitesyvyyteen n. 35 senttiin ja traktori veti kolmea terää sujuvasti työjäljen ollessa kelvollinen. Tosin nyt kolmella terällä ei muodostunut täyslevyistä aaltoa terien taakse eikä maaprofiili murtunut kauttaaltaan – terien väliin jäi murtumattomat kannakset. Pääsimme kuitenkin anturan läpi, mikä mahdollistaa sekä juurten että roudan tunkeutumisen syvälle maahan. Jos routaa vain olisi, voisi se murustaa murtumattomat kannakset.
Ensi kesänä täytyy lohkolla tarkastella juurten käyttäytymistä eri syvyyksiin tehdyllä kuohkeutuksella ja ainakin pienellä alalla kokeilla toiseen kertaan kuohkeuttamista. Tässä mietityttää se, säilyykö työjälki edelleen kelvollisena kun pintakerros on jo murustettu ja onko viherlannoitusnurmen toisena vuotena kuohkeuttamisessa järkeä, jos nurmi lopetetaan vielä samana vuonna.
Syväkuohkeutus siis jatkuu ensi kesänä ja kaikki ovat tervetulleita paikan päälle tutustumaan menetelmään sekä aiempien kuohkeutusten vaikutuksiin. Todennäköisesti myös jonkinlaista pellonpiennarpäivää teeman ympärille järjestetään lähiseudulla.
Lisää tuoretta tietoa aiheesta voi vilkaista Siemenperunapäivässä Kalajoella 20.2.2013 pidetystä esityksestä sekä Käytännön Maamiehen 3/2013 artikkelista.