Reportaasi Kauppalehdessä

Kauppalehden toimittaja ja kuvaaja pistäytyivät Tyynelässä ja sen seurauksena julkaistiin lehdessä 13.8.2013 reportaasi tilaltamme. Hauskaa saada hieman tavallisesta poikkeavaa lukijakuntaa maatalouden teemoille. Kommentteja Kauppalehden lukijoilta onkin tullut mukavasti, entäs teiltä kasvukausiblogin lukijat? Antakaas tulla, keskustelua toivotaan. Siksi tänne blogiin kirjoitellaan.

Tilalla sadonkorjuu erittäin hyvässä vauhdissa, pääsato jo tallessa hyvälaatuisena!

 

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.



KESKUSTELU

3 vastausta artikkeliin “Reportaasi Kauppalehdessä”

  1. isanta kirjoitti:

    ”Noinhan se pitäisi mennäkin. Vielä kun kerrot, miten se ruoan hinta nostetaan niin, että kuluttajat on valmiita maksamaan siitä kotimaisesta laadukkaasta tuotteesta enemmän”. Kommentoi Jyri-Pekka Lemettinen FB:ssa.

    Kiitos taas kerran Jyrille avauksesta, ehkei kuitenkaan ruoan hinnan nosto sinänsä ole itsetarkoitus, vaikka kaksi toimijaa sitä maassamme ansiokkaasti harjoittaakin, vaan ruoan arvon ja arvostuksen kasvattaminen.

    Ruoan arvolla käsittäisin sen hintaa enemmän ruoan osuutta kulutusmenoista, mikä on länsimaissa nykyään alhainen, Suomessa 12,7 % vuonna 2005.

    Ruoka on luonnottoman halpaa siksi ettei sen hinnassa ole mukana tuotannon ulkoisvaikutuksia kuten pohjavesien saastumista nitraateilla ja torjunta-aineilla, pintavesien rehevöitymistä, monimuotoisuuden ja maan kasvukunnon heikkenemistä tai tuotantopanosten valmistukseen käytetyn fossiilisen energian haittoja. Ulkoisvaikutusten kustannukset tulisivat olla haittoja aiheuttavien tuotantopanosten hinnoissa mukana esimerkiksi haittaverojen muodossa.
    Haittaveroja parempana toimenpiteenä pidän kuitenkin tutkimukseen, koulutukseen ja viljelyneuvontaan panostamista, koska ovathan ekologiset viljelymenetelmät jo nyt monessa tapauksessa viljelijälle kemiallisia vaihtoehtoja taloudellisesti kannattavampia.

    Jos vertaillaan keinotekoisiin kemiallisiin tuotantopanoksiin perustuen tai ekologisiin menetelmiin perustuen tuotettua ruokaa, väittäisin että ekologisiin menetelmiin perustuen tuotettu ruoka on jo nyt ihmisille, ja etenkin yhteiskunnille, kemiallisiin tuotantopanoksiin perustuen tuotettua ruokaa edullisempaa, koska mainittujen ulkoisvaikutusten kustannukset lankeavat nyt yhteiskunnalle – välillisesti siis veronmaksajille.

    Ruoan arvon nostoa helpompaa viljelijälle on nostaa itsensä ruoan tuotannon arvoketjussa ylemmäs. Alimmalla portaalla eli viljelyssä tehdään suurin työ ja saadaan pienin kate, ylimmällä eli kaupassa toisin päin. Jos hyppää suoraan alimmalta portaalta ylimmälle, kuten esimerkiksi Jyrin tilalla on hienosti tehty, saa omalle työlleen palkan ja kuluttajalle todennäköisesti enemmän vastinetta rahalle. Ruoan tuottajien yhteisvoimin voisi onnistua ruoan arvonkin nosto, mutta siihen tarvittaisiin myös kuluttajien apua ja ruoan arvostusta.

    Ruoan arvostus sen sijaan kumpuaa kasvatuksesta, sivistyksestä ja ihmisen luontosuhteesta, joihin voisi vaikuttaa esimerkiksi nykyistä kokonaisvaltaisemmalla, ajatteluun opettavalla, peruskoulun opetusohjelmalla. Nopeampi keino olisi ihmisten kannustaminen oman ruokansa tuottamiseen – edes osittain, mistä onkin ilahduttavia ja tuoreita esimerkkejä olemassa. Kun on koko pitkän kasvukauden ajan tehnyt töitä ruoan eteen, ei kovin helposti haaskaa sitä tai purnaa hinnasta. Tuntuu siltä, että heitettäessä ruokaa hukkaan unohtuu usein se että roskiin ei lennä pelkästään ruokaa vaan samalla kaikki se ihmistyö, energia ja muut tuotantopanokset, joita on tarvittu ruoan tuottamiseen, kuljettamiseen ja valmistamiseen.

  2. Tuomas Mattila kirjoitti:

    Niin, aihehan on hyvin mielenkiintoinen. Mutta asiahan ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen. Vaikka tuottaja hoitaisi tuotannon alku ja loppupään, eli tuottamisen ja markkinoinin, joku kuitenkin tahtoo vetää välistä. Esimerkiksi lihaa tuottaessa ja suoramyydessä tuntuu oudolta, kun karkeasti ottaen puolet tuotteesta saadusta hinnasta menee jo päältä teurastamolle tai jollekkin jalostajalle. Vaikkapa itse olisit kasvattanut eläintä vuoden verran. Organisaationhan pitäisi olla kuitenkin hyvin kevyt tällä systeemillä, eli montaakan välistä vetäjää ei pitäisi olla. Syy ei varmaankaan ole teurastamon tai kenenkään jalostajan, vaan jostakin heillekin muodostuu kustannuksia. Pitäisikö tuotantokustannuksia saada alemmaksi vai lopputuotteen hintaa ylemmäksi?

  3. Jyrppä kirjoitti:

    Joo toi on hyvin tuttua lihan pientuottajalle. Teurastus-, pakkaus ja paloittelu on suolasen kallista. Hieman halvemmalla pääsi ennen, kun tehtiin kotiteurastuksia omiin tarpeisiin, esim jalkansa loukanneet eläimet. Eläin lopetettiin ja sisäelimet poistettiin tilalla, jonka jälkeen kuljetettiin kylmäautolla paloiteltavaksi läheiseen pienteurastamoon. Elävän eläimen kuljetuskustannukset jäivät tässä mallissa pois. Suoramyynnissä ei tätä mahdollisuutta kuitenkaan ole, sillä edelleen myytävän eläimen saa lopettaa ainoastaan virallisissa teurastamotiloissa. Laitumelle kellistettävä, stressittä kuollut eläin on siis nykyään maailman suurin terveysriski, jota ei ole varaa ottaa!

    Toinen, yhteiskunnallisesti merkittävämpi asia on toi ruuan järkyttävä tuhlaus. Minulla on tähän yksinkertainen ratkaisu: kriminalisoidaan kauppojen syömäkelpoisen ruuan poisheittäminen. Kun kaupat joutuvat optimoimaan hankintansa tarkemmin, niiltä säästyy rahaa, josta voidaan tilittää osa suoraan alkutuottajille parempana hintana. Näppärää ja kaikki voittavat, kauppa, tuottajat ja ympäristö!

Vastaa käyttäjälle Jyrppä